Pieni väli ollut päivittelyistä. Säryt on olleet niin pahoja, että kirjoittaminen koneella ei ole ollut ensimmäisenä mielessä.
Aamu lähti tänään käyntiin lääkäri käynnillä. Lähdin selvittämään, mistä tämä kipuilu johtuu ja erityisesti toivoin, että lääkäri keskittyisi pitkän aikaa kipeinä olleisiin polviini. Lääkäri pyöritteli ja paineli polvilumpiota (nousee ihan niskakarvat pystyyn, kun muistelenkin) ja se teki aivan perkeleen kipeetä…lekuri oli sitä mieltä, että kyseessä on polvilumpion kondromalasia. Kirjoitti reseptin särkylääkkeitä, joita nappailen pahimman ajan jakson. Liikunta on kuulemma hyvästä, mutta ei kovalla alustalla. Pitäisi siis lähteä hölkkäilemään tuonne pururadalle, jos haluan edelleen juosta, mutta sinne on sen verran matkaa, että jos kävelen ensin sinne ja sitten alan vasta juoksemaan, niin tulee vähän turhan pitkä reissu…
Työpäivä meni sutjakkaasti, oli meinaan todella kiireinen päivä. Juuri paljoa ei ehtinyt hengähtämään, kun taas tuli asiakas sisään. ihan viimeiselle minuutille sain todella tehdä töitä! Kotiin lähdettiin töistä koirien kanssa kävellen, koska mieheni (sanotaan häntä nyt nimen ensimmäisellä kirjaimella tästä lähtien “H”) oli vienyt auton kotiin jätettyään mut lääkärin jälkeen töihin.
Kävellessämme sattuikin eräs todella outo juttu. Huomasin sivusilmällä, että “sivu”tieltä kävelee tumma mies. Otin koirat vähän paremmin viereeni, etteivät ala haukkumaan, kun yhtäkkiä tämä mies huutaa reippaasti “Moi!” Katsoin vähän häkeltyneenä tätä miestä ja vastasin, että moi… “Mitä kuuluu?” Jatkoi haastelua ja hämmästyneenä, sekä yllättyneenä vastasin “Hyvää, mitäs sulle?” kelatessani pääni puhki, että kuka tämä mies oikein on. “Mihin olet menossa?” “Kotiin” vastasin ja puhuin jotain vielä kauppaan menemisestä. “Kauniita koiria sinulla!” Mies sanoi ja sitten sanoin, moikka, pitää mennä. Jos vaan sanat riittäisivät kuvailemaan, kuinka ällistynyt olin, niin todellakin toisin sen tähän kirjoittaen esiin. Edelleenkään en tiedä, kuka hän oli.
Sellainen päivä tänään, mitähän huomenna…kai sitä täytyy alkaa odottelemaan, että H herää, niin päästään käymään kaupassa.
Johan se kuntoilu sun muu päättyi siihen, että mun polvet tuli todella kipeiksi. Niitä seurasi melkoiset nivelkivut perästä. Lonkka, lantio, olkapää, nilkat, sormet, ranteet…kaikkiin särkee. Työpäivä tänään oli todella tuskaa. Portaiden ylös alas kävely ja ylipäätään eteenpäin laahustaminen tuntui hirveältä. Kannoin muutamia painavampia juttuja ja tuntui, ettei käsissä vaan yksinkertaisesti ole voimaa.
Lopetin muutenkin sen ruokailun vahtaamisen (niin, kuin varmaan kerroinkin) ja olen nyt syönyt, kun on nälkä. Nyt on vaa tullut sellainen vanhastaan tuttu tilanne vastaan, kuin että eipä maistu ruoka. Ällöttää, ei tee mieli syödä…oikeen joutuu pinnistämään, että saa kurkusta alas jotain. Toisaalta eipä tule porsasteltua, mutta kyllä jotaan pitäisi pystyä syömään.
Pääsin töistä tänään aikaisemmin ja tarkoitus oli mennä Donnan kanssa tekemään kävely lenkki. Tallilla oli kuitenkin kengitykset menossa ja kauhea härdelli. Ajattelin eka, että olisi laitellut Donnan valmiiksi siinä aitauksen luona, mutta se paljastuikin han märän mutaiseksi, että jätin suosiolla väliin. Donnalle on tullut kaljuja länttejä lautasiin. Se johtuu joko siitä, että se makaa tuolla ravassa tai sitten osin siitä ja siitä, että aika ronskisti olen harjaillut näitä kuraisia kohtia karstalla, joten ihan mahdollista, että kuivunut rapa on tarrannut niin lujaa karvoihin, että olen riipinyt ne vahingossa tiehensä. Päätin kuitenkin varoiksi, että pesen sen Hexosilillä. Tämän tuotteen metsästäminen sitten olikin sellainen juttu, että eipä sitä ollutkaan täällä apteekeissa. Sain kuitenkin tilattua tuotteen, joten perjantaina päästään pesupuuhiin. Tuo shampoo on antibakteerinen ja tuhoaa mm. sientä.
Kotiin päästyäni väsähdin täysin. Kello kahdeksalta ylös nousu ja huonosti nukuttu viime yö olivat tehneet tehtävänsä ja sammahdin sohvalle pien koira selän takanani tuhisten (on se niin ihana). Heräilin ja nukahtelin uudestaan. Jossaan vaiheessa tajusin, että olen syönyt tänään pelkästään munariisipasteijan ja kävin hakemassa grilliltä ruokaa kellon ollessa jo niin paljon, ettei kaupat olleet enää auki. Ja jos nyt siitä laihduttamisesta vielä puhutaan, niin kyllä joskus saa herkutella, kaikki ei ole ikuisesti kielletty, kunhan ei usein toistu. En syönyt kaikkea, ruoka tökki tosi pahasti.
Kun muru kömpi ylös sängystä, imuroin nopsaan kämpän. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin se, että on karvaa joka paikassa (ja Nupustahan sitä edelleen lähtee niin perkeleesti).
Ainiin, soittelin tänään piykällisen pohtimisen jälkeen säryistäni työterveyteen. Säryt on äityneet nyt niin pahoiksi, että mun on pakko mennä tutkituttamaan itseni. Meillä esiintyy suvussa nivelreumaa ja SLE:tä, joten sitä suuremmalla syyllä. Reumakokeissa otetaan kuitenkin verta ja mullahan on ihan todella paha trypanofobia (neulakammo), että sekoan täysin, jos neulalla yritetään mua pistää. Tähän mulle luvattiinkin nyt terapiaa tämän asian haitatessa mun normaali elämää todella pahasti. Jos tästä terapiasta on hyötyä, niin olen kyllä iki onnellinen.
Nyt on niin väsy olo, että saa taas jäädä oikeinkirjoituksen tarkistus väliin, nyt hermoja lataamaan uuteen päivään…
Äitienpäivä näyttäytyikin varsin ihanassa säässä (niin, kuin viime vuonnakin). Nukuin tosi huonosti yön ja heräsin aamulla kuuden pintaan, kun oli niin valoisaa. Ihme kyllä undulaatit eivät ole pahemmin mekastelleet, vaikka ovatkin olleet yöt nyt ilman peittoa. Tuntuu, että ne on päivälläkin hiljaisempia, kun sitä peittoa ei ole (avopuoliso nukkuu yötöiden jäljitä, joten tirpat herätellään yleensä, kun hän on saanut muutaman tunnin nukuttua).
Koska ilma oli niin ihana ja pk-seudulla piti olla vasta puoli kolmen aikaan, päätin pinkaista ratsastamaan. Käytiin pitkästä aikaa ihan vaan käynti maasto eilisen vastapainoksi. Tonttu oli mukavalla tuulella. Silti nyt sitä satulaa yhä pohdin, että onko se nyt hyvä, vai eikö. Mietin, että voisin ostaa semmosen kunnon lampaankarva romaanin sinne alle, niin sitten se ainakaan ei hankaisi sinne säkään. Täytyy nyt katsoa, miltä se näyttää ja mitkä ovat toimenpiteet. Tein nopsaan hommat ja päästin koirat autosta tekemään tarpeensa (ajan säästämiseksi otin ne mukaan tallille).
Kotiin pääsin ennen kahtatoista, niin kuin olin sanonutkin siipalle ja valmistelin itseni lähtöön. Siitä sitten aika pian lähdettiin posottelemaan susirajalle.
Käytiin äitienpäivä lounaalla yhdessä Espoossa sijaitsevassa ravintolassa. Olen vähän nirso ruuan suhteen ja pelkäsinkin, että mitä jos listalla on pelkästään sellaisia ruokia, joista en tykkää. Alkuruoka oli mielenkiintoinen. Valittavana oli joko kampasimpukat, tai peura carpacchio (mahdoinko edes kirjoittaa oikein). Koska en tykkää mistään niljakkaasta päätin ottaa peura. Kun annos tuotiin, näytti se liiskaantuneelta letulta, jonka keskellä oli sieni rykelmä. Otin reippaasti melko suuren palan ja täytyy sanoa, että kyllä oli työn ja tuskan takana niellä suupala. Koostumus oli “löllö” ja olemus raaka. En tiedä, miten ihmeessä kylmässä voidaan mitään kypsyttää, mutta se ei ollut nähnytkään mureaa riistaa.
Pääruoka taasen oli mieleeni. Härän fileetä ja ikään kuin perunamuusia (en muista, mikä oli virallinen nimi). Jälkiruoka maistui ja kuitenkin pääpiirteittäin ruoka oli hyvää ja sain huokaista helpotuksesta muistellessani viime vuotta, kun yritin syödä väkisin ankkaa…
Illalla ajelimme vielä mökille käymään vanhempieni luokse ja olimme siellä tovin. Siitä rullailimmekin tiemme kotiin iltaa vasten. Muru meni pariksi tunniksi nukkumaan, meidän olisi tarkoitus katsoa suomalainen elokuva Kotirauha 23.00 aikoihin.
Huomenna onkin aamusta jo kymmenen aikaan tunti ja sen jälkeen ajan Hämeenlinnaan moikkaamaan rakasta ystävää!
Vapaapäivä ja kaikki pilalla…no ei ihan kaikki, mutta olisihan tämä mukavamminkin voinut mennä. Yhden syyn takia jouduin heräämään aikaisin. Tämä tapaaminen ei kuitenkaan mennyt yhtään, niin kuin odotin. Olin kovin tyytymätön lopputulokseeni ja jo siinä vaiheessa päivä käänsi kelkkaansa.
Lähdin siitä melko suoraan tallille. Siellä oli rauhallista, ei näkynyt ketään. Harjauksen yhteydessä huomasin, että Donnan sään kohdalta on kulunut karvat. Satula on ollut kyllä tosi ahdas ja aikomus on ollut vaihtaa siihen kaari. Koska siinä vaiheessa ei ollut välineitä, minkä kanssa tehdä asialle jotain, menin silti ratsastamaan. Käytiin perus maastolenkki. Ravia ja laukkaa.
Tullessamme tallille, olikin siellä porukkaa jo jonkun verran, vaikka kello ei ollut edes kahtatoista vielä. Lastasin satulan suoraan autoon kaari remppaa varten.
Kotona aloitin kaaren vaihtamisen. Mulla oli täällä vain sininen kaari, joten toivon, että se tallilla ollut vihreä ei kuitenkin ole se, joka sopii…kiitettävästi tammalle on lihasta kyllä tullutkin sään molemmille puolille. Tietysti siitä hieman kuuluu kolinaa, ei sitä pysty täysin hiljaa tekemään ja tästä suivaantuneena puolisoni rupesi sitten ärisemään.
Läksin sitten koirien kanssa pitkälle lenkille. Voisi melkein sanoa, että kun kaikkineen ajattelee asiaa, niin kyllä se nyt aika pilalla on tämä vapaapäivä. Fiilikset on ihan pohjamudissa, enkä edes tiedä mitä mun enää pitäisi mistään ajatella. Asioihin pitäisi saada muutoksia ja mahdollisimman pian.
Autoilin tänään töihin toisin, kuin suunnitelma oli, mutta yksi ollennainen työ-asia pakotti käyttämään autoa. Tämä harmitti vähän itseäni töihin päästyäni. Päivä menikin aikalailla siivoillessa ja sellaisena sen pitäisi nyt kotona jatkuakin, ainakin osittain.
Päivän syömiset:
09.20 Jälkiuuni leipä, meetvurstilla, juustolla, becelillä ja salaatilla + banaani.
12.00 Jugurtti
14.00 Lihariisipasteija
18.30 Jälkiuuni leipä, meetvurstilla, juustolla, becelillä ja salaatilla + banaani.
21.00 mysliä ja jugurttia
23.00 Jälkiuuni leipä, meetvurstilla, juustolla, becelillä ja salaatilla
Näiden lisäksi käyn heittämässä koiran kanssa hölkkälenkin ja otan taas 50 vatsalihasliikettä.
Täytyy sanoa, että tämä syömisten tarkkailu on tosi rasittavaa (ja tänään jäi kokonaan se lämmin ruoka syömättä). Keho on tottunut siihen, että napostelee koko ajan jotain ja nyt sen täytyy tottua aikatauluihin, jolloin syödään. Lisäksi yhdelläkään syönti kerralla ei ole oikeastaan nälkä lähtenyt. Ruokavalio tänään ei ole ollut kovin monipuolinen johtuen siitä, että ei ole aikaa siihen sen paremmin paneutua. Töissä mulla ruokailu on todella pikainen, eikä ole aikaa esimerkiksi syödä kunnon lämmintä ateriaa, joten tähän on tyydyttävä…
Aloin pohtia nuorten ja ylipäätään naisten kehonkuvia tänään, millaisiksi ne ovat muokkautuneet. Mulla ei koskaan ole ollut ongelmia painon kanssa (ei syömishäiriötä, eikä ylimääräistä pudotettavaa). On hiuksen hieno raja muistaa laihduttaa terveellisesti ja jättää kokonaan ruoka syömättä. Tällä tarkoitan sitä, että aletaan vähitellen vähentämään ja vähentämään määriä, sekä lisäämään liikuntaa laihtumisen toivossa, mutta ei muisteta sitä, että siinä vaiheessa siitä tulee vain kehonsa rääkkäämistä. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miten syömishäiriö voi saada alkunsa…en tosin itse ole menossa sitä kohti, enkä aio lopettaa syömistä. Tahdon vain elellä vähän terveemmin ja hoikistua takaisin siihen, mikä tavoitteeni on (ja nyt joku varmasti ajattelee, että “niin, niinhän ne sanoo”;)). Eli blogista ei tule mitään “thinspiration” juttua, enkä aio ihannoida luurangon laihoja malleja, saati laitella sellaisia kuvia sivulleni. Toivon saavuttavani hyvän lihaskunnon ja litteän vatsan!
Pohdin ensin, olisinko lisännyt vähän kuvia tilanteesta nyt, mutta se on niin karmaiseva, etten taida uskaltaa! Nyt reippaana koiran kanssa ulkoilemaan, ilma on ihana!
Edit 19.48
Tulin vielä kirjoittamaan ensimmäisestä juoksulenkistäni pitkään aikaan. Ostin tänään töistä juoksuvyön, jotta koira kanssa on helpompi mennä (ei tarvitse pitää hihnaa käsissä). Nappasin Nupun reissuun ja aloitettiin kävelemällä hetki reippaasti ja sitten aina otin tietyn tavoitteen “nyt hölkkään nämä kolme valotolpan väliä” ja kävelin niiden jälkeen kaksi ja sitten taas juoksin. Näin sain pidettyä hölkkäämisen miellekkäänä. Olen yleensä sellainen, että revin itseni äärirajoille. Viimeksi, kun lähdin juoksemaan, juoksin koko lenkin sata lasissa, oksensin ja juoksin taas. Tuntui siltä, että kuolen. Siinä taisi olla syy, miksi en sitten jaksanut jatkaa (vaikka siis olohan helpottuu jo muutaman kerran jälkeen). Halusin aloittaa tämän nyt oikein, sillä mulla on vasen polvi pettänyt alta välillä ja niissä on muutenkin sanomista. Parempi aloittaa hissukseen.
Lenkki meni mukavasti. Nuppu veti mua alku lenkin ja mä sitä loppu osan. Taitaa tehdä ihan hyvää koiravanhuksellekin tämä lenkittäminen. Koitan pitää nyt rutiinina, että vähintään kolme kertaa viikossa teen tuon juoksulenkin. Vatsoja otin lopulta vaan kaksikymmentä, eiköhän se riitä tälle päivää.
Aamu alkoi vaa´alla hyppäämisellä. Ei kertonut mitään sellaista, mistä olisin ollut mielissäni…tästä sain entistä enemmän puhtia kävellä reipasta vauhtia töihin koirien kanssa. Kamalan kuuma tuli, totesin, että olisin voinut jättää takin kyllä kotiin.
Työpäivä meni hiljaisissa merkeissä. Punnitsin itseni myös eläinvaa´allamme sen toivossa, että etummainen numero olisikin oikeasti eri, mutta ei se ollut! Olen nyt säntillisesti pitänyt ruokapäiväkirjaa eilisestä lähtien ja se näyttää tällä hetkellä tältä:
8.5.2012
10.00: iso energia juoma + suklaapatukka
14.00: Pieni sipsipussi ja suklaakarkkeja
16.00: kinkukiusaus
17.00 viili
21.00: kaksi kulhoa nakkikeittoa ja valkosipuli patonkia puolikas.
23.00: Yksi pala ruisleipää, jossa juustoa, meetvurstia, salaatti ja vähän beceliä.
9.5.2012
9.00 Ruisleipä meetvurstilla, juustolla, becelillä ja salaatilla.
13.00 Kinkkunyytti ja viilis
16.00 mehujäätelö ja tee
20.00 Kolme karkkia
20.00 Keittoa kulho ja ruisleipäpala meetvurstilla, juustolla ja becelillä.
23.00 Pala ruisleipää, meetvurstia, juustoa, beceliä ja salaatti, sekä viilis.
Viimeisen lisäsin jo, vaikka en olekaan vielä ehtinyt siihen asti. Ennen sitä aion tehdä vielä viisikymmentä vatsaa. Todella toivon, että tämä turpoominen pikkuhiljaa loppuu, ennen kun alan kokonaan kuukauden kestävälle keittokuurille!
On kyllä tosi vaikeeta olla syömättä mitään, kun koko ajan on tavallaan nälkä. Olen huomaamattani tehnyt itsestäni koko ajan napostelevan pikku plösön!
Möhkiksen kanssa kävin tänään pitkästä aikaa agility treeneissä. Sepäs yllättikin erittäin positiivisesti innokkuudellaan! Toisella kertaa pitkä rata, joka sisälsi viisitoista estettä, meni ihan tosi hyvin! Möhkis jaksoi myös hypätä hienosti kokoonsa nähden isot esteet. Tästä alkaa taas meidän treenikausi!
Aamulla pyyhälsin niin kovalla tohinalla töihin kaikkine kantamuksineni, että laitoin vahingossa jalkaani lenkkarit ratsastuskenkien sijaan. Huomasin tämän siinä vaiheessa, kun lähdin töistä ja ihmettelin, että missä mun jodhpurit…no ei auttanut, kuin iskeä lenkkarit jalkaan ja chapsit päälle.
Tehtiiin tänään kentällä laukannosto harjoituksia, jotka sujuivat ihan loistavasti! Olin niin sairaan tyytyväinen ja Donnakin pääsi vähemmälä työllä tänään, koska hommat toimi niin hyvin. Kahdeksikkoa ravailtiin ja käveltiin. Pikkusen ravattiin vielä keskihalkaisijaa. Tuntui niin super hyvältä. Päivän vinkkinä voidaan kuitenkin todeta, että lenkkarit on perhanan huonot ratsastuskengät…
Pääsin kotiin ja ajattelin pitkästä aikaa pompata vaa´alle. Pakko sanoa, että koin tehneeni viimeisen kahden-kolmen viikon aikana niin paljon töissä ja tallilla (ratsastus lähes joka päivä, kahta päivää lukuunottamatta), että odotin laihtuneeni. Mitä vielä, vaaka näytti 50,4kg!! En ole eläissäni painanut näin paljon. Painoni on hyvin pitkään ollut siinä 45-48kg. Nyt tämä kaksi kiloa lisää sai mut epäilemään, että vaaka on rikki…täytyy punnita huomenna eläinvaa´alla uudelleen töissä. Siinä samassa miettiessäni tätä painon nousua, aloin näkemään itseni…no paksuhkona. Saako näin edes sanoa. Mä koen, että tässä on nyt mulla paino-ongelman alku.
Ihan ekana lakkaan juomasta sitä siideriä, joka on kaiken pahan alku ja juuri. Lopetan epäterveellisen hesburger/subway/pizza syömisen ja koitan noudattaa jonkun näköistä ruoka-aikataulua.
Suunnitelmani on, että aamulla viilis ja leipä ennen töihin lähtöä. Töissä 12 aikaan välipala (banaani ja jugurtti). 16.00 joku lämmin sapuska ja seuraavan kerran kotona klo. 20-21 Iltapalaksi leipää, mysliä ja jugurttia tms.
Nyt saa jäädä karkit, sipsit sun muut! Aion myös niinä kahtena päivänä, kun en mene tallille, käydä hölkkäämässä, sanoi polvet siitä sitten mitä tahansa. Nyt tähän on tultava muutos.
