Oli kylmä keväinen maaliskuun loppu. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalta, mutta yhden mieli oli synkkä, kuin myrskyinen meri ulapalla. Hän oli tehnyt päätöksen. Hän oli kyllästynyt elämään ja kyllästynyt niihin lukuisiin ihmisiin, joille hän purki sydäntänsä ja nämä ihmiset nyökyttelivät ymmärtäväisesti kirjoitellen samalla papereihinsa ja vilkuillen välillä kelloa. Tapaamisten oli tarkoitus auttaa häntä kohti uutta upeaa …
Voi onni ja autuus, huomenna on vapaapäivä, jes! Toivoisin, että saisin itsestäni niin paljon irti, että siivoaisin tämän asunnon (katsotaan). Huomenna on myös Donnan kengitys, seitsemän viikkoa on taas mennyt niin, että hujahti! Koska tällekään päivälle mulla ei ole sen syvempää kerrottavaa (ihan tavallinen tylsä työpäivä takana), niin jaan teidän kanssa taas yhden tarinan alun… …
Koska täällä on tämä tarina osuus, päätin lisätä tänne alun yhdestä, jota mahdollisesti voin jatkaa. Mun ongelma taitaa olla se, että koen nämä mun tarinat jotenkin kauhean henkilökohtaisina oman aivojeni sopukan juttuina, etten meinaa päästää niitä vapauteen lainkaan. Tätäkin tarinaa on kirjoitettu vaikka kuinka paljon eteenpäin, mutta tässä alku. ”Hei löytäisitkö avaimen, joka sisälleni kätkettiin? …