Koska täällä on tämä tarina osuus, päätin lisätä tänne alun yhdestä, jota mahdollisesti voin jatkaa. Mun ongelma taitaa olla se, että koen nämä mun tarinat jotenkin kauhean henkilökohtaisina oman aivojeni sopukan juttuina, etten meinaa päästää niitä vapauteen lainkaan. Tätäkin tarinaa on kirjoitettu vaikka kuinka paljon eteenpäin, mutta tässä alku. ”Hei löytäisitkö avaimen, joka sisälleni kätkettiin? …
Aamu alkoi taas ad/hd merkeissä, kaikki oli hukassa, väsytti ja vitutti. Tottakai unohdin työavaimet kotiin ja en onneks ollut kovin kauas auton kanssa ehtiny, kun valoissa tajusin asian. Ei, kun peruuttaminen ja kääntyvien kaistalle kirosanojen saattelemana… siinä taas katseli kanssa-autoilijat hieman ihmeissään… tietystikään mulla ei ollut myöskään kotiavaimia, joten piti soittaa siippa hereille avaamaan ovi …