En ole koskaan myöhässä töistä (enkä voikaan olla, työskentelenhän yleensä yksin), mutta tänään aamulla nousin ylös ja katsoin kelloa, joka näytti kymmentä! ”Jumalauta, perkele!” olivat ensimmäiset sanat, jotka tulivat mieleeni, sitten huojennus siitä, että en ollut tänään yksin töissä ja ajattelin, että ei hätää, pulju on varmaan avattu jo. Samassa hetkessä tulee puhelu, että myyjällä …