Pakkasin pikku koissun vanhaan pentukoppaansa ja suunnistin töitä kohti taas sinne tosin pitkällä olevalle autopaikalle.
Möhkiksen tapaturma
Töihin ajelin tälläkertaa suoraan ilman kaupassa käyntiä, sillä aika loppui kesken. Keli oli avan mielettömän huono. Katselin ensiimäiset pari tuntia kelloa ja pohdskelin, että ”niin ja niin paljon enää ja sitten on työpäivä ohi”, yhtäkkiä huomasin kuitenkin kellon olevan jo viisi ja niin se oli sekin työpäivä taas pulkassa.
Möhkis raukka könkkää jalkansa kanssa eteenpäin tötterö päässä. Sai kotona metacamia ruuan jälkeen ja pääsi sitten n. 10 minuutiksi jaloittelemaan asuntoon. Könkötteli sinnikkäästi eteenpäin. Ruokahalu tuolla pienelle on kyllä erittäin hyvin jäljellä ja se on hienoa se!
Leijun vieläkin sen eilisen tunnin jäljiltä. Näin unta, että ratsasteltiin täydellisesti ympäri ämpäri sulassa yhteisymmärryksessä! Ihanaa, kun on sellainen tunne, että tekee oikein!
Sainottiin illalla murun kanssa. Oli jotenkin tosi mukavaa istuskella siellä ja jutustella asioista. Mun asunto ahdistus on myös helpottanut ja suunnittelen jo innolla, mitä kaikkea tähän asuntoon rakentelisin vielä lisää kesään mennessä. Mun on ihan hyvä tässä, en mä vielä tätä haluakaan myydä. Varsinkaan, kun kahden vuoden jonottamisen jälkeen me on vihdoin saatu autopaikka tästä talon edestä, kohta ei tarvi enää juosta tonne puolen kilsan päähän!
Päivä 23: Kesäkuva
Mökin pihakoivut