Autoilin tänään töihin toisin, kuin suunnitelma oli, mutta yksi ollennainen työ-asia pakotti käyttämään autoa. Tämä harmitti vähän itseäni töihin päästyäni. Päivä menikin aikalailla siivoillessa ja sellaisena sen pitäisi nyt kotona jatkuakin, ainakin osittain.
Päivän syömiset:
09.20 Jälkiuuni leipä, meetvurstilla, juustolla, becelillä ja salaatilla + banaani.
12.00 Jugurtti
14.00 Lihariisipasteija
18.30 Jälkiuuni leipä, meetvurstilla, juustolla, becelillä ja salaatilla + banaani.
21.00 mysliä ja jugurttia
23.00 Jälkiuuni leipä, meetvurstilla, juustolla, becelillä ja salaatilla
Näiden lisäksi käyn heittämässä koiran kanssa hölkkälenkin ja otan taas 50 vatsalihasliikettä.
Täytyy sanoa, että tämä syömisten tarkkailu on tosi rasittavaa (ja tänään jäi kokonaan se lämmin ruoka syömättä). Keho on tottunut siihen, että napostelee koko ajan jotain ja nyt sen täytyy tottua aikatauluihin, jolloin syödään. Lisäksi yhdelläkään syönti kerralla ei ole oikeastaan nälkä lähtenyt. Ruokavalio tänään ei ole ollut kovin monipuolinen johtuen siitä, että ei ole aikaa siihen sen paremmin paneutua. Töissä mulla ruokailu on todella pikainen, eikä ole aikaa esimerkiksi syödä kunnon lämmintä ateriaa, joten tähän on tyydyttävä…
Aloin pohtia nuorten ja ylipäätään naisten kehonkuvia tänään, millaisiksi ne ovat muokkautuneet. Mulla ei koskaan ole ollut ongelmia painon kanssa (ei syömishäiriötä, eikä ylimääräistä pudotettavaa). On hiuksen hieno raja muistaa laihduttaa terveellisesti ja jättää kokonaan ruoka syömättä. Tällä tarkoitan sitä, että aletaan vähitellen vähentämään ja vähentämään määriä, sekä lisäämään liikuntaa laihtumisen toivossa, mutta ei muisteta sitä, että siinä vaiheessa siitä tulee vain kehonsa rääkkäämistä. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miten syömishäiriö voi saada alkunsa…en tosin itse ole menossa sitä kohti, enkä aio lopettaa syömistä. Tahdon vain elellä vähän terveemmin ja hoikistua takaisin siihen, mikä tavoitteeni on (ja nyt joku varmasti ajattelee, että ”niin, niinhän ne sanoo”;)). Eli blogista ei tule mitään ”thinspiration” juttua, enkä aio ihannoida luurangon laihoja malleja, saati laitella sellaisia kuvia sivulleni. Toivon saavuttavani hyvän lihaskunnon ja litteän vatsan!
Pohdin ensin, olisinko lisännyt vähän kuvia tilanteesta nyt, mutta se on niin karmaiseva, etten taida uskaltaa! Nyt reippaana koiran kanssa ulkoilemaan, ilma on ihana!
Edit 19.48
Tulin vielä kirjoittamaan ensimmäisestä juoksulenkistäni pitkään aikaan. Ostin tänään töistä juoksuvyön, jotta koira kanssa on helpompi mennä (ei tarvitse pitää hihnaa käsissä). Nappasin Nupun reissuun ja aloitettiin kävelemällä hetki reippaasti ja sitten aina otin tietyn tavoitteen ”nyt hölkkään nämä kolme valotolpan väliä” ja kävelin niiden jälkeen kaksi ja sitten taas juoksin. Näin sain pidettyä hölkkäämisen miellekkäänä. Olen yleensä sellainen, että revin itseni äärirajoille. Viimeksi, kun lähdin juoksemaan, juoksin koko lenkin sata lasissa, oksensin ja juoksin taas. Tuntui siltä, että kuolen. Siinä taisi olla syy, miksi en sitten jaksanut jatkaa (vaikka siis olohan helpottuu jo muutaman kerran jälkeen). Halusin aloittaa tämän nyt oikein, sillä mulla on vasen polvi pettänyt alta välillä ja niissä on muutenkin sanomista. Parempi aloittaa hissukseen.
Lenkki meni mukavasti. Nuppu veti mua alku lenkin ja mä sitä loppu osan. Taitaa tehdä ihan hyvää koiravanhuksellekin tämä lenkittäminen. Koitan pitää nyt rutiinina, että vähintään kolme kertaa viikossa teen tuon juoksulenkin. Vatsoja otin lopulta vaan kaksikymmentä, eiköhän se riitä tälle päivää.