Äitienpäivä näyttäytyikin varsin ihanassa säässä (niin, kuin viime vuonnakin). Nukuin tosi huonosti yön ja heräsin aamulla kuuden pintaan, kun oli niin valoisaa. Ihme kyllä undulaatit eivät ole pahemmin mekastelleet, vaikka ovatkin olleet yöt nyt ilman peittoa. Tuntuu, että ne on päivälläkin hiljaisempia, kun sitä peittoa ei ole (avopuoliso nukkuu yötöiden jäljitä, joten tirpat herätellään yleensä, kun hän on saanut muutaman tunnin nukuttua).
Koska ilma oli niin ihana ja pk-seudulla piti olla vasta puoli kolmen aikaan, päätin pinkaista ratsastamaan. Käytiin pitkästä aikaa ihan vaan käynti maasto eilisen vastapainoksi. Tonttu oli mukavalla tuulella. Silti nyt sitä satulaa yhä pohdin, että onko se nyt hyvä, vai eikö. Mietin, että voisin ostaa semmosen kunnon lampaankarva romaanin sinne alle, niin sitten se ainakaan ei hankaisi sinne säkään. Täytyy nyt katsoa, miltä se näyttää ja mitkä ovat toimenpiteet. Tein nopsaan hommat ja päästin koirat autosta tekemään tarpeensa (ajan säästämiseksi otin ne mukaan tallille).
Kotiin pääsin ennen kahtatoista, niin kuin olin sanonutkin siipalle ja valmistelin itseni lähtöön. Siitä sitten aika pian lähdettiin posottelemaan susirajalle.
Käytiin äitienpäivä lounaalla yhdessä Espoossa sijaitsevassa ravintolassa. Olen vähän nirso ruuan suhteen ja pelkäsinkin, että mitä jos listalla on pelkästään sellaisia ruokia, joista en tykkää. Alkuruoka oli mielenkiintoinen. Valittavana oli joko kampasimpukat, tai peura carpacchio (mahdoinko edes kirjoittaa oikein). Koska en tykkää mistään niljakkaasta päätin ottaa peura. Kun annos tuotiin, näytti se liiskaantuneelta letulta, jonka keskellä oli sieni rykelmä. Otin reippaasti melko suuren palan ja täytyy sanoa, että kyllä oli työn ja tuskan takana niellä suupala. Koostumus oli ”löllö” ja olemus raaka. En tiedä, miten ihmeessä kylmässä voidaan mitään kypsyttää, mutta se ei ollut nähnytkään mureaa riistaa.
Pääruoka taasen oli mieleeni. Härän fileetä ja ikään kuin perunamuusia (en muista, mikä oli virallinen nimi). Jälkiruoka maistui ja kuitenkin pääpiirteittäin ruoka oli hyvää ja sain huokaista helpotuksesta muistellessani viime vuotta, kun yritin syödä väkisin ankkaa…
Illalla ajelimme vielä mökille käymään vanhempieni luokse ja olimme siellä tovin. Siitä rullailimmekin tiemme kotiin iltaa vasten. Muru meni pariksi tunniksi nukkumaan, meidän olisi tarkoitus katsoa suomalainen elokuva Kotirauha 23.00 aikoihin.
Huomenna onkin aamusta jo kymmenen aikaan tunti ja sen jälkeen ajan Hämeenlinnaan moikkaamaan rakasta ystävää!