Johan se kuntoilu sun muu päättyi siihen, että mun polvet tuli todella kipeiksi. Niitä seurasi melkoiset nivelkivut perästä. Lonkka, lantio, olkapää, nilkat, sormet, ranteet…kaikkiin särkee. Työpäivä tänään oli todella tuskaa. Portaiden ylös alas kävely ja ylipäätään eteenpäin laahustaminen tuntui hirveältä. Kannoin muutamia painavampia juttuja ja tuntui, ettei käsissä vaan yksinkertaisesti ole voimaa.
Lopetin muutenkin sen ruokailun vahtaamisen (niin, kuin varmaan kerroinkin) ja olen nyt syönyt, kun on nälkä. Nyt on vaa tullut sellainen vanhastaan tuttu tilanne vastaan, kuin että eipä maistu ruoka. Ällöttää, ei tee mieli syödä…oikeen joutuu pinnistämään, että saa kurkusta alas jotain. Toisaalta eipä tule porsasteltua, mutta kyllä jotaan pitäisi pystyä syömään.
Pääsin töistä tänään aikaisemmin ja tarkoitus oli mennä Donnan kanssa tekemään kävely lenkki. Tallilla oli kuitenkin kengitykset menossa ja kauhea härdelli. Ajattelin eka, että olisi laitellut Donnan valmiiksi siinä aitauksen luona, mutta se paljastuikin han märän mutaiseksi, että jätin suosiolla väliin. Donnalle on tullut kaljuja länttejä lautasiin. Se johtuu joko siitä, että se makaa tuolla ravassa tai sitten osin siitä ja siitä, että aika ronskisti olen harjaillut näitä kuraisia kohtia karstalla, joten ihan mahdollista, että kuivunut rapa on tarrannut niin lujaa karvoihin, että olen riipinyt ne vahingossa tiehensä. Päätin kuitenkin varoiksi, että pesen sen Hexosilillä. Tämän tuotteen metsästäminen sitten olikin sellainen juttu, että eipä sitä ollutkaan täällä apteekeissa. Sain kuitenkin tilattua tuotteen, joten perjantaina päästään pesupuuhiin. Tuo shampoo on antibakteerinen ja tuhoaa mm. sientä.
Kotiin päästyäni väsähdin täysin. Kello kahdeksalta ylös nousu ja huonosti nukuttu viime yö olivat tehneet tehtävänsä ja sammahdin sohvalle pien koira selän takanani tuhisten (on se niin ihana). Heräilin ja nukahtelin uudestaan. Jossaan vaiheessa tajusin, että olen syönyt tänään pelkästään munariisipasteijan ja kävin hakemassa grilliltä ruokaa kellon ollessa jo niin paljon, ettei kaupat olleet enää auki. Ja jos nyt siitä laihduttamisesta vielä puhutaan, niin kyllä joskus saa herkutella, kaikki ei ole ikuisesti kielletty, kunhan ei usein toistu. En syönyt kaikkea, ruoka tökki tosi pahasti.
Kun muru kömpi ylös sängystä, imuroin nopsaan kämpän. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin se, että on karvaa joka paikassa (ja Nupustahan sitä edelleen lähtee niin perkeleesti).
Ainiin, soittelin tänään piykällisen pohtimisen jälkeen säryistäni työterveyteen. Säryt on äityneet nyt niin pahoiksi, että mun on pakko mennä tutkituttamaan itseni. Meillä esiintyy suvussa nivelreumaa ja SLE:tä, joten sitä suuremmalla syyllä. Reumakokeissa otetaan kuitenkin verta ja mullahan on ihan todella paha trypanofobia (neulakammo), että sekoan täysin, jos neulalla yritetään mua pistää. Tähän mulle luvattiinkin nyt terapiaa tämän asian haitatessa mun normaali elämää todella pahasti. Jos tästä terapiasta on hyötyä, niin olen kyllä iki onnellinen.
Nyt on niin väsy olo, että saa taas jäädä oikeinkirjoituksen tarkistus väliin, nyt hermoja lataamaan uuteen päivään…