Pieni väli ollut päivittelyistä. Säryt on olleet niin pahoja, että kirjoittaminen koneella ei ole ollut ensimmäisenä mielessä.
Aamu lähti tänään käyntiin lääkäri käynnillä. Lähdin selvittämään, mistä tämä kipuilu johtuu ja erityisesti toivoin, että lääkäri keskittyisi pitkän aikaa kipeinä olleisiin polviini. Lääkäri pyöritteli ja paineli polvilumpiota (nousee ihan niskakarvat pystyyn, kun muistelenkin) ja se teki aivan perkeleen kipeetä…lekuri oli sitä mieltä, että kyseessä on polvilumpion kondromalasia. Kirjoitti reseptin särkylääkkeitä, joita nappailen pahimman ajan jakson. Liikunta on kuulemma hyvästä, mutta ei kovalla alustalla. Pitäisi siis lähteä hölkkäilemään tuonne pururadalle, jos haluan edelleen juosta, mutta sinne on sen verran matkaa, että jos kävelen ensin sinne ja sitten alan vasta juoksemaan, niin tulee vähän turhan pitkä reissu…
Työpäivä meni sutjakkaasti, oli meinaan todella kiireinen päivä. Juuri paljoa ei ehtinyt hengähtämään, kun taas tuli asiakas sisään. ihan viimeiselle minuutille sain todella tehdä töitä! Kotiin lähdettiin töistä koirien kanssa kävellen, koska mieheni (sanotaan häntä nyt nimen ensimmäisellä kirjaimella tästä lähtien ”H”) oli vienyt auton kotiin jätettyään mut lääkärin jälkeen töihin.
Kävellessämme sattuikin eräs todella outo juttu. Huomasin sivusilmällä, että ”sivu”tieltä kävelee tumma mies. Otin koirat vähän paremmin viereeni, etteivät ala haukkumaan, kun yhtäkkiä tämä mies huutaa reippaasti ”Moi!” Katsoin vähän häkeltyneenä tätä miestä ja vastasin, että moi… ”Mitä kuuluu?” Jatkoi haastelua ja hämmästyneenä, sekä yllättyneenä vastasin ”Hyvää, mitäs sulle?” kelatessani pääni puhki, että kuka tämä mies oikein on. ”Mihin olet menossa?” ”Kotiin” vastasin ja puhuin jotain vielä kauppaan menemisestä. ”Kauniita koiria sinulla!” Mies sanoi ja sitten sanoin, moikka, pitää mennä. Jos vaan sanat riittäisivät kuvailemaan, kuinka ällistynyt olin, niin todellakin toisin sen tähän kirjoittaen esiin. Edelleenkään en tiedä, kuka hän oli.
Sellainen päivä tänään, mitähän huomenna…kai sitä täytyy alkaa odottelemaan, että H herää, niin päästään käymään kaupassa.