Vapaapäivän aamu alkoi taas aika aikaisissa merkeissä, kun piti viedä kihlattu töihin. Samalla piti poiketa agrimarkettiin ostamaan Donnalle sapuskaa. Mulla katos visa electron muutama päivä sitten, eikä sitä sen koommin ole näkynyt. Uusi kortti maksoi kymmenen euroa ja en vieläkään ole saanut sitä, joten murunen maksoi hepan ruuat.
Hetken verran siivoilin kotona sen mitä jaksoin ja laiskottelin, sitten suuntasin tallille.
Ihana aurinkoinen päivä oli tänäänkin ja olin niin hyvällä tuulella, kun ajelin tallille. Ilmakin oli niin lämmin, että Tonttukin oli ollut aamun ilman loimea ulkona. Oli niin tyytyväisen näköinen eläin, että huh huh. Muutenkin se on kevääntullen ollut semmonen mamman mussukka, että oksat pois. Näköjään vaikuttaa aurinko meihin molempiin posiitivesti.
Kävin vaihtamassa ennen tallille menoa kuparirollerit isompiin. Kokeilin niitä tänään ekaa kertaa.
Pidin tosi kevyen tuntuman, kun aloitettiin. Alkuun musta vähän tuntui siltä, että ne ei ehkä ookkaan kauheen hyvät, mutta piaan sain huomata mitä positiivisimman asian… ei tarvinnu nykiä, ei tarvinnu ottaa kovaa kiinni. Tänään riitti pelkkä pohje ja istunta. Donna kulki tosi kauniisti ja oli niin kiltti. Tuntui ihan siltä, että voisi heittää vaikka ohjat pois! Voi mieletön, miten olin iloinen. Kun lopetettiin olin aika varma, että kestoltaan meidän treenailu olis ollut puoltatuntia, mutta kello sanoikin toisin. Tunti kakskyt minuuttia! Aika lentää, kun on mukavaa…
Jäi kyllä niin sika hyvä mieli, että halasin tammaa oikein kunnolla ja taputin kaulalle.
Huomenna jos töiden jälkeen jaksaisi juoksuttaa apuohjien kanssa ja lauantaina ratsastaa, niin sunnnuntaina olisi sitten ratsutus. Kauheeta, kun ei hymy nyt meinaa tältä naamalta hyytyä, mä oon kerrankin tehnyt jotain niin oikein. Vatsalihakset on ainakin nyt niin kipeet, että tietää tehneensä hommia!
Jaksoin vielä kotiin päästyä viedä koirat pitkälle metsälenkille. Nyt on veto ihan pois, mutta niin hyvä mieli.
Vielä, kun saisin nyt sen pankkikortin ja pääsisin käyttämään omiakin rahoja. Palkkakin tuli just eilen ja voi että, kun jurppii, kun ei voi ostella mitään. Toisaalta se on ihan hyvä juttu, pysyypähän se raha taas pidempään, itse olen meinaan mestari tossa tuhlaamis hommassa. Mikään summa maailmassa ei varmaan mun käsissä pysyis, jos saisin sen käyttää, kaikki menis viimeisiä senttejä myöten. Oon kyllä niin tyytyväinen, kun oon saanut myöskin säästöön rahaa.
Sillon, kun tajusin, että Donnan vakuutus ei kata ihan kaikkea ja vierestä seurasin kaverin ja hänen hevosensa melkoista lääkärikierrettä ja kalliita laskuja päätin, että on perustettava toinne tili, johon voi lykätä rahaa pahan päivän varalle. Saattaahan olla, että se myös toimii semmoisena ”ennaltaehkäisevänä” juttuna, kun myöskin vakuutukset.
Eläin, jolla on vakuutus, joutuu pienemmällä todennäköisyydellä tekemisiin eläinlääkäreiden kanssa sairauksien takia, kuin sellainen, jolla vakuutusta ei ole. Se on joku kummallinen juttu, mutta olen huomannut monesti sen pitävän paikkansa.
Tuttavan koira oli koko elämänsä terve 10- vuotiaaksi asti, jolloin hän lakkautti vakuutuksen. No eikös sen jälkeen alkanut sillä koiralla olemaan jaloissa vikaa ja vaikka mitä sellaista, jonka vakuutus olisi korvannut, mutta kun sitä ei enää ollut. Pitkän pennin siitäkin sai maksaa.
Pitäis varmaan sitä tapaturmavakuutusta itselleenkin miettiä, kun on tekemisissä tommosen hevosen kanssa, joka jonaan päivänä voikin olla ihan hermoheikolla päällä. Ja muutenkin, voihan sitä sattua vaikka kotonakin.