Taas on pääsiäinen. Tuntuu, että se edellinenkin vasta oli. Tää viimenen vuosi on mennyt, kuin siivillä lentäen.
Pääsiäisen ratsastelutuokio
Myöskin on ollut paljon muutoksia ja niin iloa, kuin jonkun verran suruakin. Henkisesti olen kasvanut ihan hirveästi, voisi varmaan myös sanoa, että lopultakin aikuistunut. Mietin asioita pidemmällä tähtäimellä, koetan olla järkevä rahankäytön kanssa ja ajatella myös muita ihmisiä oman navan sijaan.
Aloin tuossa miettimään sitten, että mikä kaikki onkaan muuttunut. Vannoin silloin, kun muutin yksiöstä kaksioon, että en enää ikinä muuta yksiöön takaisin, vaikka mikä olisi. No tässä sitä ollaan. Yksiössä miehen, kahden koiran ja kissan kanssa.
n.1½ vuotta sitten mun 7- vuotinen suhteeni päättyi ja elämä heitti kunnolla häränpyllyä. Olin yhtäkkiä yksin. Olin asunut kotoota muutostani asti jonkun kanssa ja yhtäkkiä mut vaan sysättiinkin syrjään. Asiat meni jonkun aikaa melko lailla päin helvettiä. En välittänyt enää itsestäni, enkä mistään muusta. Eläimet sain hoidettua, koska oli pakko ja tallilla poikkesin silloin vain äkkiä hommat tekemässä. Tuohon aikaan mulla oli myös yksi korvaamaton ystävä, jonka luona sain olla pahimman yli, eikä tarvinnut tuijottaa kotona seiniä ja miettiä päätä pyörälle. Laihduin tosi paljon, koska en vaan jaksanut, enkä halunnut syödä. Sitten yksi päivä herättyäni ystäväni luota, totesin, että mun on nyt pakko etsiä asunto. Kaksion vuokra oli aika suuri, vaikka olikin kaupungin asunto. Rakastin tuota 60 neliöistä kämppää ylikaiken, mutta sen oli jäätävä menneisyyteen, koska en olisi ikinä pystynyt aloittamaan siinä alusta.
Kunnollista vuokra-asuntoa ei meinannut löytyä, joten sain päähäni katsoa myytäviä. No sieltä nousi esiin saunallinen yksiö. Samana päivänä marssin katsomaan asuntoa ja samana päivänä sanoin, mä otan tän (sauna ratkaisi)!
Käppäilin pankkiin ja sain vaivatta lainaa. Asunto oli vielä tosi edullinen ja hinnat oli sillon laskusuunnassa. Sitten alettiin remontoimaan. Vanhat tapetit revittiin pois, senät maalattiin, laitettiin laminaattilattia, kylppäri laatoitettiin yms. Pidin itseni kiireisenä, mutta samalla myös sysäsin niitä ongelmia maton alle, jotka olisi pitänyt selvittää, joten pidemmän päälle vanhat asiat olisi pitänyt silloin käydä kunnolla läpi…
Siinä ei sitten mennyt kovinkaan kauaa, kun aloin olla enemmän yhteyksissä vanhaan luokkakaveriin ylä-asteelta. Se tulikin sitten käymään täällä luonani tarkoituksena nähdä pitkästä aikaa viikonlopun yli, mutta yksi asia johti toiseen… Lopulta sitten se muutti tänne mun luokseni mun yksiöön Nupun ja Karvisen kanssa (Möhkis tuli meille vasta viime kesänä). Siinä vaiheessa kyllä ajattelin, että jos olisi ihan vähän aikaisemmin tullut kuvioihin, niin olisin kyllä ostanut kaksion!
Nyt ollaan oltu n. vuosi yhdessä, mentiin kihloihin meidän Espanjan matkan jälkeen viime kesänä ja mielelläni ottaisin etuliitteen rouvakin käyttöön… tällä hetkellä olen myös erittäin onnellinen. Mulla on ihanat eläimet ja vihdoinkin sellainen mies, joka osaa ottaa mut huomioon ja tykkää musta ihan omana itsenäni ja se on musta kaikista tärkeintä.
Huhtikuista menoa Donnan kanssa
Myös hevosen kanssa viimeinen vuosi on ollut melkoista AHAA- elämystä. Saatuani erittäin hyvän ratsastuksenopettajan, aloin etenemään huimaa vauhtia ja samalla huomaamattani viemään myös hevostani eteenpäin! Osaan ratsastaa hevosen rennoksi ja töitä tehdään paljon kouluratsastuksen saralla. Tietysti tänään, kun olisin halunnut vähän kuvia tästä meidän nykyisestä menosta, niin laukka olikin ihan kauheeta kaahotusta vaan… mietin, että mistä se mahtaa johtua, että aina, kun kamera on mukana, niin mikään ei suju. Taitaa tosin olla mun korvien välissä se ja johtua siitä, että alan itse yrittämään ”liikaa”. Hyviä ravikuvia tuli silti, vaikka vähän jäikin harmittamaan, ettei se ihan täydellisesti mennyt, mutta niinhän se on… joskus on hyviä hetkiä ja joskus huonoja, mutta niin se elämäkin menee.