Mistä tämän nyt sitten tänään aloittaisi. Olo on turhautunut ja ärtynyt. Jotenkin on semmonen olo, että ei ole mitään tekemistä ja elämä on yhtä sisällä istumista ja miettimistä, mutta mitään ei kuitenkaan koskaan tapahdu ja päässä pyörii päivästä toiseen ne samat asiat.
Ulkona on hieno ilma, mutta tässä sitä istun sisällä koneen äärellä, mutta haluais kovasti tehdä jotain. Mutta kun tässä paska kylässä ei ole ketään, kenen kanssa tehdä mitään. Kaverit asuu 100km päässä ja sillonkin, kun sinne eksyy, ei ole koskaan aikaa nähdä ketään. Niin oma vika varmaan ja voishan sitä itekin pitää paremmin yhteyttä, mutta kun on olevinaan koko ajan niin kiire yms. Eilen olin vielä sitä mieltä, että kiva, kun on vielä vapaata, mutta tänään vois mennä jo töihin ihan vaan sen takia, että mulla on niin helvetin tylsää…
Kahden jälkeen pitäis suunnata mökille koirien kanssa, mutta yksin mä sinnekin meen. Toivottavasti porukat on tehny jotaan sapuskaa, niin saa ainakin ruokaa. On vähän semmonen olo, et tekis mieli pikkusen itkeä, koska sitte varmaan ahdistus vähän purkautuis ulos päin. Nyt on ollut jo jonkun aikaa semmonen ikävä painostava tunne rinnassa, joka ei meinaa helpottaa. Mä mietin niin paljon tulevaisuutta ja pelkään sitä, että se alkaa haitata jo ihan arkipäiväistä elämää. Jostaan syystä se tulevaisuus on semmonen iso paha möykky. Lisäksi, kun ei ole muuta tekemistä hevosen ja koirien lisäksi, niin on liikaa aikaa pyörittää näitä ajatuksia päässä.
Sitten, kun musta tuntuu, et mä en saa sitä mun unelma asuntoa ikinä. Varsinkaan, kun siellä, mihin me muutetaan ei oo mitään pienintä mahdollisuuttakaan ostaa taloa, tallia ja rakentaa kenttään, koska siellä lähtee ränsistyneidenkin tilojen hinnat jostaan 100 000! Täältä sais tolla hinnalla linnan, jossa kaikki mukavuudet ja viimesen päälle moderniksi rempattu.
Miten tämän nyt sitte ratkasis niin… mä haluan muuttaa täältä, mutta mä haluaisin saman hintatason paikkaan. Haluisin myöskin nähdä jonkun ihan uuden paikan, koska nyt musta tuntuu, et mä palaan takasin vanhaan. Siellä vanhassa on kuitenkin kipeitä asioitakin ja sitten pelkään, että historia alkaa toistamaan itseään. Sitten ne jotkut ihmiset, keitä en halua nähdä, jotka saa aikaan paniikkireaktion jo pelkästä ajatuksesta ovatkin ihan kulman takana.
Kylläpä sitä nyt taas tuntee ittensä niin surkeaksi ihmiseksi, toivottavasti tää päivä tästä kääntyy vielä paremmaksi…
Edit 20.40
Ei tarviinnu möksälle mennä yksin. Murunen tuli mukaan ja siellä koirat sai taas telmiä itsensä väsyksiin ja me saatiin hyvää ruokaa ja aurinkoa paljon.
Kissa Karvinenkin pääsi illalla ulkoilemaan valjaissa ja aika haipakkaa tultiin sisällekin. Ehkä sitten, kun ollaan muutama kerta harjoiteltu, kiinnostuu enemmän. Mökillähän ulkoilee vapaasti, mutta siellä nyt ei oo tämmöstä liikennettä ja näin paljoo nähtävää. Huomenna arki ja työt, ylihuomenna vapaa. Nyt mieli aika hyvä.