Mistähän sitä edes aloittaisi… tänään aamulla koin jonkun poikkeuksellisen vahvan turhautumisen koko tätä paikkaa
Linnut parvekkeella. Kiwi näkyy pikkusen tuolla vasemmassa nurkassa.
kohtaan. Kaikki tässä ”kaupungissa” alkoi ihan suunnattomasti ärsyttää mua ja olisin halunnut lähteä täältä mahdollisimman nopeasti takasin Espooseen. No se nyt ei ehkä ihan kädenkäänteessä onnistu, tai onnistuis jos asioita alkais järjestämään, mutta Hiski oli sitä mieltä, että oltaisiin nyt vielä vuosi, että ehtii valmistua ja lähdetään vasta sitten, kun talous on vakaa ja silläkin töitä.
Sain siinä sitten jonkun käsittämättömän inspiksen siivota parveke. Kastelin lattian ja vedin lastalla veden sieltä alas. Sitä en tullut ajatelleeksi, että meidän alapuolella on myös lasitettu parveke ja kaikki paskavedethän meni sitten sinne laseihin. Naapuri siitä ystävällisesti huomautti ja luuttuilin loput vedet sitten rätillä pois. Parveketta vaan, kun ei olla koskaan pesty ja täällä remontoitiinkin vuosi sitten, niin sinne oli kertynyt aika melkoinen kuonakerros!
Päätin myös, että koska nyt on jo tosi lämmintä, on lintujen aika muuttaa kotiin. Täällä yksiössähän ne ei itse asiassa ole aikasemmin olleetkaan, koska ne meni sillon suoraan duuniin asumaan, kun tähän muutin. Mutta päätin, että ne saa kesän ainakin asua tuolla parvekkeella. Jos yö on kylmä, niin tulevat sitten yöksi sisälle, etteivät saa kylmään.
Lintujen haku reissu olikin siinä mielessä aika mielenkiintoinen, että nehän ei sitten mahtuneetkaan mun autoon… Koitin niitä sovittaa vaikka miten päin, mutta ne ei vaan menneet sinne. Lisäksi ne oli ihan paniikissa siitä siirtämisestä ja kaikesta muusta. Lopulta saatiin mahdutettua ne äitin autoon sillai, että kallistin häkkiä. Siitäkään ei linnut tietystikään kauheesti tykänneet. Myös matkustelun kuopat sai Nikke paran ihan hämilleen. Kiwi nyt on aina ollut vähän reippaampi, kun on niin itsepäinenkin, eikä kauheesti ollut moksiskaan pienistä töyssyistä. Matkahan ei onneksi ollut pitkä. Siitä sitten kannettiin ne kaverin avustuksella sisälle (suuri kiitos Sannalle, joka ajoi mun autolla perästä, että saatiin mun auto ja siellä olevat tavarat samalla kuljetuksella kotiin) ja parvekkeelle. Peitin toisen puolen kankaalla, että niillä on varjoa siellä. Aika lämmintä meinaan on. Nyt, kun ne on siellä pari tuntia nököttäneet, niin on alkanut jo juttuakin tulemaan.
Alakerran naapurille vein kesäkukan anteeksipyynnöksi (ja naapurisovun säilyttämiseksi) ja hän olikin siitä kovin mielissään. Tarjouduin myös pesemään ikkunalasit, mutta hänen mielestään se oli tarpeetonta. Hyvä niin, koska mä inhoon ikkunan pesua…
Siinä se parveke nyt on, vielä vähän kesken.
Nyt tarttis vielä toi kissanpuu raahata tonne parvekkeelle ja sitten se on valmis. Oli tarkoitus mennä tänään ratsastamaankin, mutta jotenkin on niin uupunut koko päivästä ja touhuilusta, että taitaa jäädä viikonlopulle. Siitä tuskin kukaan kärsii ja saa Donnakin nauttia lämmöstä.