Tasan vuos sitten olin tän nykyisen miehekkeeni kanssa juhlistamassa Vappua Helsingissä. Ilma oli aika hyinen ja mulla oli liian vähän päällä. Tänä vuonna Vappu vietettiinkin kotosalla. Eipä oikeastaan huvittanut edes minnekään lähteä. Mä olen muutenkin jotenkin niin metsittynyt, kun päivät menee muutenkin samaa rataa: Töihin-tallille-kotiin. Mulle on tullu ihan selkeet rutiinitkin päiviin, joista en haluais koskaan poiketa, koska se aiheuttaa mulle suurta ahdistusta, että asiat ei menekään niin, kuin olen tottunut niiden menevän.
Tallillakin aina ensimmäiseksi sanon Donnalle ”Moi” (joo, hölmöä) sitten haen sen tarhasta, harjaan aina samalla tavalla, aloittaen ja lopettaen aina samoihin kohtiin ja tietyillä harjoilla peräkkäin. Sitten on valjastus, aina samalla tavalla ja pakko myöntää, että myös ratsastuksessa mä olen vähän jämähtänyt niihin samoihin juttuihin. Donna lähes automaattisesti nostaa myös laukan jossaan vaiheessa, kun ennakoi mua, tietäen, että nyt on se laukkaamisvaihe. Nyt tosin olen ratsastaessa koittanut tehdä vaihtelevia tehtäviä, ettei tule kyllästymistä.
Tänään tosin mulla oli itellänikin vähän tatsi pois. Lähinnä vaan mentiin sitä isoa ympyrää ja ravailtiin ja käveltiin. Olin satuloinut vahingossa niin taakse, että ajattelin, että parempi tehdä semmosia rentoja juttuja ja huomenna vasta sitten laukkaa yms. Tunti me kuitenkin kerettiin siinä olla. Donnakin oli niin tosi hyvällä tuulella, rauhallinen ja haki hienosti alas, että siitä huolimatta, vaikka oli vähän sellainen väsähtänyt/hälläväliä olo, olin tosi mielissäni tammasta. Loppuun sitten koitin saada sitä talvikarvaa taas irti ja huuhdoin jalat. Laitoin sitten vielä ohuen sadeloimen, kun näytti iltiä, että kohta sataa. Lähin siinä tallilta ja sitte alkokin tulemaan sikana lunta!
Illalla menen vielä käymään ja otan loimet mukaan, ne saa mennä viettämään kesää mökille, etteivät turhaan vie tilaa tuolla tallilla.
Linnut on viihtyneet hyvin parvekkeella, tosin nyt koska tänään on kylmä, niin eivät ole sinne menneet. Yötkin ovat vielä sisällä. Sitten vasta, kun yölläkin tarkenee ulkona hyvin ilman pitkähihaista ovat siellä jatkuvaan.
Sitten väsäilemään ruokaa ja laiskotellen loppu päivä. Ehkä vien koirat metsään juoksemaan illemmalla, jos vaan saan aikaiseksi. Huomenna jatkuu vielä vapaa, jes! 🙂
Edit 20.05
No niinhän siinä kävi, että kahden viikon takainen tauti tuli sitten takaisin. Koko ilta meni pilalle ihan totaalisesti ja on huono olla mitenkään päin! Soitin sitten päivystykseen, mutta eihän nekään muuta voinu sanoa, kun että mene huomenna sitten labraan ja juo nyt paljon vettä ja ota särkylääkettä. Särkylääkkeitä oli tasan yksi kappale jäljellä ja yhtään ei huvittais mitään juoda, koska on taattua, että ongelma ei tosiaankaan helpotu! No ei se taida helpottua muutenkaan, mä en tajua, mitä pahaa mä oon tehny, että olen tämän ansainnut ja miten ihmeessä mä kestän ens yön…