Viime lauantaina meille muutti siis neitokakadu Tintti. Tiestysti oltiin siitä ihan innoissaan ja siitä, kuinka kesy se on.
Nymphicus hollandicus
Tuli kädelle hyvin yms. Mutta taas pitäisi muistaa, että sille on annettava aikaa kotiutua ja olla ja tottua meihin. Itse vaan, kun niin kauheasti haluaisin vaan touhuilla sen kanssa.
Eilenpä kävi niin, että puoliso oli päästänyt Tintin aamulla häkistä pois ja sanoin, että kun tulen kotiin, laitetaan se yhdessä takaisin häkkiin. Kotiin saapuessani, puoliso oli tunkenut Tintin undulaattien kanssa samaan! Voi vaan kuvitella, että undulaatit (varsinkaan reviiritietoinen Kiiwi) eivät tästä kovasti tykänneet. Jopa Nikke, joka on yleensä tosi säyseä koitti nokkasta Tinttiä. Tintin ulos saaminen häkistä olikin varsinainen projekti. Se, kun olisi halunnut jäädä sinne.
Hirssin avulla sain sen houkuteltua sieltä pois ja lopulta useiden epäonnistumisten jälkeen saatiin se häkkiin. Pohdin, että pitäisi varmaan laittaa joku puunoksa tuohon sen oman häkin suulle ja koittaa laittaa ehkä lintuhäkit vierekkäin, niin se näkisi undulaatit kuitenkin, eikä sitten olisi niin kauhea hinku tuonne niiden luokse. Suunnitelmissahan on laittaa kaikki samaan häkkiin, mutta noin pienessä häkissä, jonka tila riittää hyvin kahdelle undulaatille, muttei isommalle neitokakadulle, ei vain yksinkertaisesti ole tilaa väistää toista ja tulee helposti riitaa. Sitten, jos neitokakadu päättää nokkasta, niin on pienemmältä linnulta nopeasti henki pois ja sellaista en tahdo tapahtuvaksi.
Jokatapauksessa mulle tuli sitten kauhea surku, että mitä jos se alkaakin nyt inhota ja karttaa meitä. Olen lueskellut paljon tuosta positiivisesta vahvistamisesta yms, mutta käytäntö ei olekaan niin helppo, kuin teoria. Tietysti tiedän, että sehän on jo nyt tosi kesy, kun syö kädestä ja tulee kädelle (voishan olla niinkin, että välttää kättä viimeseen asti), mutta jotenkin sitä vaan on niin innoissaan. Tänään pohdiskelin, että pitäisiköhän sen antaa nyt olla siellä häkissään ja jutella sille, tarjota ruokaa pinnojen välistä yms sen sijaan, että päästää pois. Kuitenkin kaikilla sivuilla painotetaan, että pitäis viikko-kaks olla häkissä, että ottaisi sen kodiksi ja menisi sinne mielellään.
Hirssistä kaveri ainakin tykkäsi kovin, sillähän se saatiin sinne omaan yksiöönsä houkuteltuakin.
Asiasta vielä Möhkikseen:
Meillä oli kolmannet agilityharkat eilen. Mentiin edistyneempään ryhmään, koska töiden takia en päässyt alkeisiin ollenkaan. Sainkin huomata, että Möhkiksellä on niin paljon potenttiaalia, että me voidaan ihan hyvin edetä hitusen nopeammin. Eilen meinaan harjoiteltiin ja maassa olevien aitojen sarjaa, joka sujui hyvin. Putki meni taas hienosti, puomi meni hyvin, A-este meni hyvin, kepit meni loistavasti ja keinuakin vähän jo otettiin. Toivoa siis on, että me ihan oikeesti päästään niihin kisoihin. Tavoitteet Möhkiksen kanssa on korkeella ja se on tosi nopea oppimaan. Sitten tarvii vaan edetä siinä määrin rauhassa, että ei vaan tule takapakkia ja ettei se vaan pääse esim. satuttamaan itseään harkoissa, kun on noin pieni.
Koitan pitää nämä eläinkirjoitukset ja muun kirjoituksen erillään toisista, niin jos joku on näitä kiinnostunut lukemaan, niin löytyvät tuolta kategoria osasta helpommin sitten erikseen.