No niin, tänään tuli sitten pudotus kovaa ja korkealta takaisin alas. Aloin jo innostumaan kesästä sun muusta paskasta, kun sitten kotiin saavuttuani odotteli mua täällä kirje, joka osaltansa vaikutti siihen, että mun aivot vaan yksinkertaisesti sanoivat, että burn out!
Välillä, kun tuntuu, että sitä tekee ihan hulluna työtä ja koittaa säästää sitä rahaa, mistä voi ja mitä ihmettä, taas meni kaikki. Nykyään tuntuu, ettei mun mielessä mitään muuta pyörikkään, kun typerät raha asiasta. Nukun yöni huonosti, kun pohdin niitä, saan pääni kipeeksi yrittäessäni keksiä hyvää liike ideaa, jolla saisi edes vähän enemmän, mutta ei… ei tuota tulosta, ei!
Tietysti, kun asiaan päästiin, niin kaikki pienimmätkin taka-iskut tuntuu nyt suurilta ja sitten on vielä ne typerät antibiootit ja kaikki muu, mikä tuolla pääkopassa heittää häränpyllyä. Niinhän se on, ihan sekasin koko eukko, ei voi muuta väittää. Miten onkin nyt niin kamalan turhauttava ja turta olo. Kaikki taisteluntahto alkaa pikkuhiljaa olla kadoksissa taas kerran.