Tänään päästettiin hevoset viimein laitumelle. Äiti vei taas Donnan, niin kuin joka vuosi, mutta tällä kertaa menin kuitenkin mukaan katsomaan laitumelle laskua. Donna käyttäytyi huonosti, koska tallin uusi poni käveli edellä. Jälkiviisaana ajatellen uuden ponin olisi pitänyt mennä vasta viimeisenä, niin Donnakin olisi ollut helpompi saada sinne.
No, loppu hyvin kaikki hyvin, siellä ne nyt on. Tulis vähän parempi ilma, niin voisi mennä ottamaan laidun kuvia. Ajatus muutoksista hevosen suhteen alkaa olemaan selvempi. Porukkaan on tullut epämieluisa ihminen, jonka seurasta en niin välitä ja jo senkin takia on parempi ehkä poistua takavasemmalle. Lisäksi nyt alkaa olemaan niin paljon porukkaa, että kentälle tuskin koskaan pääsee rauhassa tekemään ja maastojahan ei täällä harrasteta, kun on niin paljon autoteitä ja liian säpäkkä hevonen ja maastoilu on kaikkea muuta, kuin rentouttavaa.
Mua kyllä vähäsen kismittää nämä asiat, mutta minkäs teet. Eilen aamulla sain allergisen reaktion ilmeisesti niistä’ mun estolääkkeistä ja huuli ja naama oli ihan turvoksissa. Eilen en sitten enää ottanut lääkkeitä, mutta silti tänään, kun heräsin, oli huuli jälleen vähän turvonnut. Nappasin heinixin naamaan ja nyt se on taas laskenut. Tosi omituista ja harmittavaa. Tuntuu vähän, että kun yks asia lähtee menemään persmäkeä, lähtee ne muutkin.
Karvisen piti tänään tulla takaisin kotiin mökiltä, mutta kaikesta päätellen mutsi unohti ottaa sen matkaan. Eipä tuo kauheesti haittaa, mutta kunhan jossaan vaiheessa saapuu taas tänne ihmisten ilmoille. Kivahan sen on siellä möksällä, kun saa ulkoilla muiden kissojen kanssa.
Nupun valeraskaus on nyt selvä juttu. tahtoisi kanniskella koko ajan ”röhkö” possua. Möhkistä vähän sylettää, kun kaikki lelut on otettu pois, mutta minkäs teet, en tahdo ruokkia valeraskautta ja toivonkin, että se menisi nopeasti ohi. Nyt vaan sitten vähemmän ruokaa ja enemmän liikuntaa, niin eiköhän se siitä tasoitu.
Alan ihan tosissani valmistautua henkisesti pk-seudulle lähtöön.