Se olis viikonloppu käsillä taas. Viikko menny niin, että hurahti. Vapaa-aika tosin on niin vähissä, että ei sinäänsä ihmekään. Tammalla on niin hirveä kiima taas päällänsä, että käyttäytyy ihan pöllösti, tallissa olevan orin vuoksi, haaveilu on niin päällänsä, että ei se keskity taas yhtään mihinkään. Koitan hermoja kiristellen taas silti touhuta sen kanssa ja odottelen, että hormoonimylläkkä lakkaa.
Tintille pitäisi alkaa kaveria metsästämään, että saisi lajiseuraa ja lakkaisi huutamasta. Alkaa käymään omiin korviin niin paljon, että stoppi sille pitää saada ja Tintin pitää saada oma kaveri.
Ihanaa, että syksy on tullut. Koirien kanssa on mukavaa kävellä illalla syyshämärässä.
Oli paljon ajatuksia, joita olisin halunnut kirjoittaa, mutta tämä lässähti sitten ihan alkuunsa. Enkä tiedä olisiko se fiksuakaan näin ihan ”omalla naamalla”. Vähän harkitsisin, aloittaisinko toisen blogin, johon saisi avata mieltänsä. En ole saanut aikaiseksi, mutta anonyymi blogi houkuttelisi paljon ja ajatus on siitä voimakas. Ketään varten en tosin näitä kirjoittele, itselleni ainoastaan, en välitä pätkääkään, vaikkei kukaan lukisikaan tätä, ei tämä niin kiinnostavaa ole. Tai olisi varmasti rutkasti enemmän, jos kirjoittaisin tänne siitä, mistä en kirjoita.
Olen alkanut viime aikoina seurailemaan paljon muiden ihmisten blogeja. Harmikseni yksi blogi on nyt suljettu niin, ettei sitä pääse ilman kutsua lukemaan. Tämän nuoren naisen elämä ol mielenkiintoista seurata, mutta valitettavasti hänen kimppuunsa käytiin aika rankastikin kommenteilla ja sinäänsä ymmärrän, että hän oman mielenrauhansa vuoksi halusi rajata lukijat vain tietyiksi henkilöiksi.
Erityisesti minua on kiinnostanut blogit ihmisten ”oikeasta” elämästä. Vastoinkäymisistä, onnistumisista yms. On ollut aiheita, jotka on koskettaneet itseään läheltä ja aiheita, jotka ovat muuten vaan tuntuneet mullekin tärkeiltä. On ihailtavaa, miten ihmiset selviävät kaikenlaisista (pahoistakin) vastoinkäymisistä. Muuan syöpä blogi sai todella miettimään omaa elämää, kuinka sitä pitäisi olla tyytyväinen ihan pienistäkin asioista, joita ei usein osaa edes arvostaa…
Nyt oli aika hajanaisia ajatuksia tällä kertaa, mutta olkoon.