Niin, kuin sanotaan: kaikessa on puolensa. Niin myös lemmikki asioissa. Meillä on poikkeuksellinen määrä eläimiä.
Tintti kylvyn jälkeen
Kaksi undulaattia, yksi neitokakadu, kaksi koiraa, kissa ja hevonen. Lemmikkimme tulevat hyvin toimeen keskenään. Koirat eivät välitä linnuista niiden ollessa vapaana (kissa ei ole ihan niin pitkäjänteinen, vaan laitetaan siksi aikaa muualle) ja muutenkin meillä vallitsee aikalailla rauha täällä.
Takaisin aiheeseen kuitenkin palaten:
Nyt on mennyt muutama päivä, kun Donna on ollut ihan sairaan ärsyttävä. Eilen pelleili kentällä minkä kerkesi, kunnes pienen kurinpalautuksen jälkeen palasi ruotuun ja sitä edellisenä päivänä
Donna
hyppäsi ”hienon laukkapiruetin” ja kaatoi meidät melkein ojaan… toissa päivänä olin kiukkuinen (mennyt taas muutama päivä näin), mutta eilen taas iloinen, sillä kiukuttelulle saatiin stoppi ja tajusin käytöksen johtuvan siitä, että tamma syystä tai toisesta on saanut päähänsä, että mua vois vähän pompottaa. No ei voinut. Tänään mentiin ihan vaan raviharjoituksia. Vaadin hipihiljaa ravaamista, kuuntelemista ja ratsastin kunnolla myös pohkeella. Tamma oli mainio ja maastossakin käveltiin loppukäynnit pitkin ohjin. Tajusin myös, että ehkä mun pitäis alkaa käyttämään noita samoja suitsia maastossakin. Ongelmana
Möhkis ja Nuppu
on ollut se, että Donna alkaa heti kiihdyttämään tahtia kotiin päin ja sen seurauksena hermoilemaan ja olemaan ihan tosi ärsyttävä. Tänään ihan vahingossa huomasinkin reagoivani tähän käytökseen kokoamalla hevosta ja tilanne rauhoittui. Hackamoren kanssa moista on vaikea tehdä, mutta taidetaankin kokeilla sitten seuraavaan maastoon ihan vaan noilla kuparirollereilla.
Kiwi & Nikke
Hyvä mieli jäi tästä päivästä! Onneksi nämä meidän eläimet useimmiten ihastuttavat, kuin vihastuttavat meitä. Rakkaita lapsia on jokainen ja kaikki saavat tarvitsemansa huomion ja hoidon. Tietysti oma sosiaalinen elämä vähän siinä kärsii, mutta ainakin on hyvä tekosyy olla menemättä minnekään, kun tälle laumalle on välillä hankala saada hoitajaa ja hevonen, kun ei ole kotipihassa, niin täytyy sitten sopia aina myöskin hoitajan kanssa tallille menosta (joka onnistuu yleensä ihan mainiosti). Toinen neitokakaduhan meillä olisi hankinnan alla, jotta Tintti saisi kaverin. Undulaattien kanssa elo, kun tyssäsi ihan seinään ja siitä johtuen Tintti siirrettiin takaisin omaan pikku häkkiinsä.
Täytyy taas muistaa ryhdistäytyä tän kirjoittelun kanssa, vaan tuntuu, että työt vie taas kaiken puhdin ja innon kaikesta muusta… kuvien asettelua en oikein saanut mieleisekseni, mutta olkoon nyt.
Karvinen