Vapaat jatkuu. Siitä huolimatta herätys oli tänään aivan liian aikaisin. Kävin vähän asioilla aamusta ja valmistauduin kotona lähtemään tallille. Koko päivän on tullut vettä enemmän, kun laki sallii. Onneksi en häpeä käyttää sadevaatteita hevosen selässä, vaikka nuo ei todellakaan ole mitkään tyylikkäät… tallilla oli ekaa kertaa ikinä vähän ruuhkaa. Uuden hevosen omistaja tuli aika pian sen jälkeen, kun olin Donnan saanut harjailtua ja kertoi, että kengittää hevosensa.
Lähdettiin alta pois maastoilemaan. Tänään olikin hyvä päivä hevosen kanssa. Koin jälleen näitä ”ahaa” elämyksiä. Donna on aina pois päin tallilta tosi mukava ja rento, mutta kun ollaan menossa kotiin päin, alkaa tohottaminen. Ei suostu kävelemään kunnolla, vaan menee sellaista käynnin ja ravin sekoitusta. Lisäksi, jos pohkeella koittaa oikoa (jos menee vinosti), niin alkaa välittömästi kiukutella ja peruuttaa ojaan. Tänään sitten istuttiin muutaman kerran ojassa ja sen jälkeen päätin, että nyt sitten loppuu. Aina, kun tohotus alkoi, käänsin tien levyiselle voltille (pieni hiekkatie) ja laitoin sen kiertämään käytännössä ottaen itsensä ympäri muutamia kertoja. Sitten kokeiltiin taas, josko huvittaisi kävellä eteenpäin. Heti, kun kiukuttelu jatkui, käänsin taas voltille. Tämän jälkeen käveltiin sulassa sovussa loppumatka!
Näin pienestä on asiat joskus kiinni. Donnan kohdalla myös siitä, että osaa vähän pelata älyllä ja ennakoida sitä. Se on kuuma hevonen, joka hermostuu kiskomisesta ja potkimisesta. Sen kanssa ei pelata voimalla, vaan oveluudella. Tuntuu, että olen voittanut taas yhden ”taistelun”…
Näissä tunnelmissa siirryn viettämään lokoisaa iltaa television ja tietokoneen ääressä.