Viikko starttasi samaan tapaan, kuin joka ikinen muukin viikko. Sillä erotuksella tosin, että hain aamulla poliisilaitokselta laukkuni ennen töihin menoa. Mulla aloitti tänään töissä uusi työharjoittelija.
Tyttö on kreikkalainen. Minut ihan tosissaan yllätti hänen kohteliaisuutensa ja avoimuutensa. Hän puhuu erinomaisesti suomea, koska hänen äitinsä on suomalainen, mutta he ovat asuneet hänen koko ikänsä Kreikassa. Tuli sitten puheeksi, mitä eroja näillä kahdella kulttuurilla on ja hän otti puheeksi oppilaiden suhtautumisen opettajiin. Suomessa lapset haistattelevat opettajille, huutavat ja kiroavat. Kreikassa opettajaa teititellään ja jos opettaja suuttuu, hän voi jopa läppäistä oppilasta. Suomessa opettaja saa tästä kovat sankiot, menettävät uransa ja heidät leimataan ikäviksi ihmisiksi. Lisäksi Kreikassa nuoremmat kunnioittavat vanhempia ihmisiä, toisin, kuin meillä…samalla mietitään, mikä meidän nuorisoa vaivaa, miksi ne ryyppää ja rällästää jo nuorena? Johtunee mun mielestä siitä, että lapsille ei pidetä nyky-aikana enää kuria. Tukistaminenkin luetaan jo pahoinpitelyksi.
Kerroin siinä sitten, että kun minä olin nuori, ei koulussa saanut tehdä niin, kuin nykyään oppilaat saavat. Mitä kummaa näiden vuosien aikana on oikein tapahtunut?
Itse olen asunut lapsena Espanjassa. Olen nähnyt toisenlaisen kulttuurin, jossa ihmiset on kaikki toisilleen ystävällisiä ja kadulla voit morjestaa vaikka tuntematonta ihmistä ja hän hymyilee sinulle takaisin. Suomessa, kun morjestelet vastaantulevia ja hymyilet, niin tulee kyllä turpakeikka. Saa entisestään miettimään, että asunko mä nyt ihan oikeassa maassa, kun jo Ruotsissakin ihmiset on sata kertaa mutkattomampia. Kaiken hyvän lisäksi missä tahansa taitaa olla edullisempaa asua, kuin tässä maassa. Ikävä kyllä, täältä on vaikea lähteä, kun on eläimiä (hevonen aika kallis viedä ulkomaille). Ja onhan Suomessa paljon hyvää. Meillä on aivan ihana ja kaunis luonto, metsää ja järviä! Mutta ihmiset on, kylmiä, kuin eskimot ja oma napa on paras napa.
Palatakseni vielä aiheeseen, lapsien kurittomuus: on muuten sata varma, että mun lapseni saavat tuta korvapuustin ja tukistamisen, jos tarve sitä vaatii.