Heräsin aamulla taas reippaana ylös (ei mun sisäinen kello vaan anna mun nauttia vapaapäivistä) ja koirien lenkityksen
jälkeen sutaisin autolla tallille. Siinä ajaessani muistin, että tänäänhän piti niitä kelloja siirtää ja pohdiskelin, että mahtaako hevoset olla vielä ulkonakaan, kun olikin tuntia aiemmin liikkeellä, kuin yleensä… ulkona olivat. Otin tänään kameran mukaan tallille ja räpäsin muutamat kuvat.
Donna oli vähän sählällä tuulella. Johtunee varmaan siitä, kun ilma viilenee, tuulikin ajoittain aika kovaa. Säikkyili ja säpsyili ja meinas jo hermo paukkua itseltään (jep, ihania rentoja ratsastus reissuja), mutta kotiin päin tamma yhtäkkiä rauhoittui (kahdeksas ihme!) ja mentiin ihan sulassa sovussa kotiin asti. Tallilla pyysin kaveria räpsäisemään meistä kuvan, kun kerrankin paikalla oli joku muukin (itsestään on hiukan hankala niitä kuvia ottaa). Kotona mietin, että olisi pitänyt ehkä laittaa kulmiin kunnolla väriä, niin en näyttäisi ihan niin hassulta siinä kuvassa. Mutta pääasia on se, että on kuva. Ehkä vuoden päästä olen sitä mieltä, että enpä nyt näytäkkään niin kummalta. Niin kuin nyt olen mietitnyt muutama vuosi sitten otettuja kuvia, että nehän on ihan hyviä ja silloin olen ollut sitä mieltä, että yäk, kauheeta, ei sitä voi mihinkään laittaa.
Pakko myöntää, osaan olla äärettömän pinnallinen ihminen. Kaupoille en lähde, jos en näytä itseni mielestä tarpeeksi ihmiseltä, mutta se on hassua, että tallivaatteissa voin marssia vaikka maailman parhaimpaan ravintolaan, eikä se ole mun mielestäni mitenkään outoa.
Kellot näyttää vasta puolta yhtä, millähän ihmeellä sitä huvittaisi itseään loppu päivän? Mieli tekisi mennä tuhlaamaan rahat tarjoustaloon, jos sieltä vaikka löytyisi jotain mukavaa ja sisustuksellista.
Päivitystä 16.54
Kävin äitin kanssa kahvilla ja sain synttärilahjaksi sadan euron arvoisen lahjakortin Rautiaan. Olin toivonut lahjaksi 
uutta kiuasta, koska meidän oma syöksee salamaa ja hitusen jännittää aina kaataa sinne vettä… ja nyt saadaan sitten valita mieleinen. Satkulla saa varmaan jo hyvän kiukaan, mä kun olin ajatellut tuolta Hurrikaanista semmosta neljänkympin kiuasta…
Yleensä mua tapaa vain talli- ja työvaatteissa, mutta silloin harvoin, kun mulla on vapaa-aikaa ja menen jonnekin, on tyylin siistimpi. Oli tosi mukavaa kyllä laittaa välillä normaalit vaatteet päälle, vaikka parhaiten viihdynkin tallivaatteissani. Kotona taas tulee yleensä pidettyä jotain mahdollisimman löysää ja mukavaa. Tässä kuvassa yläosa on aika runsas, kun tykkään pitää kaulahuvia, mutta ei kaiken tarvitse aina olla viimeisen päälle. Varsinkaan, kun en itse ole koskaan kulkenut muodin mukana, vaan laittanut päälle just sitä, mikä itsestään tuntuu ja näyttää hyvältä.