Viikko on mennyt tosi nopeesti taas. Tuntuu, että viimeset pari kuukautta on menneet myös ihan hujahtaen. Kuvittelin aina asuessani vielä kotona ja ylä-astetta käydessäni, että aikuisuus on liian täynnä vastuuta ja kaikki aika menee töissä, kun silloin sain käydä koulua, olla kavereiden kanssa, ratsastella hevosellani ja muuta mukavaa, jota suuresti arvostin jo tuolloin ja tiesin sen aikanaan myös loppuvan.
Nyt olen 24- vuotias. Amiksestakin on muutama vuosi jo aikaa, luin tutkinnon, joka ei ole koskaan minua hyödyttänyt juuri millään tavalla ja pohdin vieläkin, että miksi en valinnut sitä alaa, mikä mun olisi kuulunutkin silloin aikanaan ottaa omakseni. Yksi asia on varma: aikuisuus on juuri sitä, mitä tuolloin ylä-asteella ajattelin. Ei ole enää aikaa, on vain töitä. Toki onhan vapaapäiviäkin, mutta ei ne tunnu samalta. Nyt on vastuu, laskut sun muut (olleet kyllä aika pitkään jo, olenhan asunut omillani n.15- vuotiaasa lähtien) ja täytyy katsoa vähän omaa nokkaansa pidemmälle. Joskus toivoisin, että voisi vähän hidastaa aikaa ja saada tiettyjä hetkiä kestämään pidempään, sillä päivät liukuu sormien ohi vauhdilla.
Ihan, kuin äsken vasta olisi ollut kesä ja käytiin uimassa mökkimme lähellä olevalla järvellä ja otettiin siellä aurinkoa. Nyt on talvi. Toki sitä kovasti odotin ja rakastan eri vuoden aikoja (paitsi kevättä) eri syistä. Kesällä on ihanaa ja lämmintä, syksyllä on kaunis värienloisto ja talvella on maa valkoinen ja hevosen kanssa otamme hankitreeneistä kaiken irti! Kevät on aina ollut inhokki vuodenaikani, toisin kuin useimpien ihmisten mielestä, minusta kevät on masentava… muissakin vuoden ajoissa on tietty huonoakin. Kesällä: joka ikinen helkkarin naarmu hevosen kintussa tulehtuu. Talvessa: jos pakkanen seilaa edes takaisin ja hevoselle tulee tilsaa. Syksyssä: aina sataa ja on pimeää. Mutta siitä huolimatta nuo kolme vuodenaikaa on minun harrastukseni kannalta melkeinpä parhaimmat.
Menipä monen kirjavaksi tämä blogi kirjoitus. Tarkoitus oli kai ruotia enemmänkin tuota nuoruuden ja nyt aikuisuuteni eroja, mutta tämä lähti rönsyilemään. Tänään lähes sydämen pysähdyksen aiheutti helkkarin iso lasku, jota en yhtään osannut odottaa. Lopulta selvisi, että tässä suuressa laskussa onkin vahingossa kahteen kertaan se yksi lasku. Varmuudeksi lähetin vielä kyseiselle lafkalle viestin, että varmistavat, että lasku tosiaan oli väärin ja voin lakata repimästä hiuksiani päästäni. Lisäksi tämä joulun alus aika on kaikkea muuta, kuin rentouttavaa ja mukavaa. Lahjastressi on päällä ja ei vielä yhtään lahjaa hankittu, apua!