Taudista melkein selvitty, enää on jäljellä omituinen tunne keuhkoissa ja pieni kuiva köhä. Kyllä se tästä, pakkohan sen on. Nyt kun pariin päivään en ole tallilla käynyt, olen tietysti stressannut ihan hulluna, että onkohan siellä joku huonosti (olen se ärsyttävä hevosen omistaja, joka pelkää koko ajan, että heppa kuolee tai sillä on joku vakava tauti!). Tänään illalla viiletin sinne itse ja ilokseni huomasin, että ruvet ovat vähentyneet (on niitä edelleen, mutta huomattavasti vähemmän). Toinen takajalka oli kuitenkin jänteen kohdalta vähän paksuhko. Oli sellaisen ”kovan” tuntuinen. Annoin sille kintulle hetken kylmää ja hoisin koivet, jonka jälkeen laitoin vielä siihen jänteen kohdalle vähän linimenttiä varoen, ettei mene kuitenkaan sinne rupiin. Kaipa se siitä taas sitten. Samanmoista turvotusta oli noissa molemmissa takasissa yhdessä vaiheessa ja veikkaan, että se johtuu tuosta mudasta. Heppa antoi kuitenkin puristella jalkaa ylhäällä ja maassa, eikä se tuntunut mitenkään kipeältä. Siihenhän voi olla vaikka mitä syitä miksi se kinttu oli sellainen, joten en taida sitä stressata sen enempää.
Tuosta rivistä tuli vielä mieleen, että mä luulen, että putsasin niitä jalkoja ehkä vähän liiankin tehokkaasti sillon, kun mutakelit tulivat. Olen saattanut itse vähän siis edesauttaa tämän rivin syntyä…ensi vuonna tiedän, että en lutraa turhaan sen veden kanssa. Voi myös olla ja toivonkin, että ensi vuonna tarhojakin on kuorittu, eikä ne ole ihan noi kuraiset enää.
Huomenna olisi sitten taas työpäivä. Kevyt tupsahdus tosin takaisin arkeen, sillä huomenna ei ole, kuin viisi tuntinen päivä. Sitten pääsee taas hevosen selkään ja kenttä touhuihin, sillä se taitaa tällä hetkellä olla ainut paikka, missä ratsastaa. Joka paikassa muualla on aivan peilikirkasta jään takia. Tekee kyllä ihan hyvää taas tuo pieni kenttävääntö, sillä olen taas kartellut sitä puolta ja valinnut helpomman tien…
Mutta voi, kun tulis se lumi takas! Mä olin jo niin ilonen, kun oli valkeeta ja odotin ihan tosissani, että pääsen pellolle humputtelemaan! Nyt sinne ei ainakaan ole mitään asiaa. Myös joulumieli on vähän hakusessa tämän mustan ja synkeän ilman vuoksi. Pari lahjaa olisi vielä ostettavana. Tiukille menee, tajusin vasta äsken, että jouluhan on ensi viikolla jo! Kohta se vuosikin vaihtuu. Pitäisiköhän repästä ja tänä uutenavuotena tehdä sellainen uudenvuoden lupaus, että aion laittaa asioihin vauhtia ja saada ne eteenpäin. Yleensä en lupaa mitään, mutta nyt se voisi ehkä olla paikallaan.