Nyt on taas se aika vuodesta, kun voi alkaa alusta. Aamulla herätessäni mieli oli vähän haikea ja ehkä surullinenkin jostaan syystä. Toivoin ehkä löytäväni uuden minäni tai jotain. Pari päivää kylässä ollut ystäväni lähti aamupäivällä kotiinsa ja itse menin tallille. Se oli sitten vuoden ihka eka ratsastus. Donna oli vähän säpäkällä tuulella, mutta muuten ihan kiltti. Mentiin parin kaatuneen puunkin yli tosi mallikkaasti ja rauhallisesti, josta olen oikein erityisen tyytyväinen. Pari paukkua vielä kuului, mutta ei tamma niistä niin välittänyt.
Nyt istun kotona ja mietin, että mitäs sitten? Lupausta en tehnyt ja mietin kuumeisesti, että mikä se tälle vuodelle voisi olla. Varmasti on jotain, jossa voisin yrittää olla parempi tai jotain, mitä vaikka koittaa muuttaa itsessään. Tietysti sitten on vielä se seikka, että Uuden vuoden lupaukset ei tyyliin koskaan pidä… onneksi vuosi on vasta alussa ja ehdin vielä tekemään lupauksen, jos keksin jossain vaiheessa jotain fiksua. Yksi mahdollinen lupaus voisi olla hankkiutua tästä asunnosta eroon ja muuttaa sinne omakotitaloon/rivariin tuonne lähikuntaan, niinkun on suunnitelma. Jos se hoidettaisi vaikka kevät-talven aikana viimeistään.
Tuntuu vaan jotenkin niin hölmöltä, kun on jotenkin ihan hassu olo. Ikään kuin harteilta olisi varissut se mennyt vuosi. Tavallaan pitäisi kai sitten aloittaa puhtaalta pöydältä kaikki ja niin varmaan pyrin tekemäänkin.
Eilinen skumppa jäi juomatta sillä mulla oli niin paljon muita juomia (en juhlnut kuitenkaan niin paljoa, että olisi krapula tullut), pohdin josko kulauttaisin sen nyt alkavan vuoden kunniaksi kurkkuuni ja nauttisin velä jouluisista suklaista.