Ensin täytyy varmaan toivottaa hyvää ystäväpäivää, niin kuin kaikki tänään tekee. Facebook on ihan täysi näitä
toivotteluja. Kivahan se on, että on tämmönen päivä olemassaan, mutta vähän sama juttu, kuin joulun, uudenvuoden, pääsiäisen ja muiden kanssa: kun sitä tulee liikaa, niin pursuaa jo korvistakin ulos. Itselläni näitä oikeita tosi ystäviä on vain kourallinen, vaikka monta kaveria tuolla naamakirjassa onkin. Olenkin aina sanonut, että mulle ei merkkaa määrä, vaan laatu…
Käytiin aamulla pankissa juttelemassa siipan kanssa ja saatiin vahvistus, että saadaan haluamamme määrä lainaa meidän tuloillamme, mutta mun täytyy ensiksi saada tämä asunto myytyä, tai sitten vuokrattua ja sen jälkeen mahdollsesti myytyä. Nyt pohdinkin kaikkia eri vaihtoehtoja, joita mulla tässä on. Huojentavaa kuitenkin tietää, että lainakelpoisia ollaan, täti sanoi, että isommastakin summasta voidaan puhua, mutta itse en ole kyllä suurien lainojen kannalla yhtään. Kävin töissä selvittämässä yhden tilanteen, joka sekin kääntyi aivan toisella tavalla, mitä alun perin luulin.
Menin poikkeuksellisen myöhään tallille, noista aamun asioista johtuen. Kun päästiin lenkille, niin ilma olikin vaihtunut melkoiseksi myräkäksi. Lunta tuli tuvan täydeltä ja tuuli ihan kiitettävästi. Lenkki oli jälleen mielenkiintoinen, mutta lähinnä siksi, että tämä ilma sai Donnankin olemaan ihan lentoon lähtemäisillään. Käynniksi meni koko lenkki. Pitkällä suoralla takaisin tallille päin, ei kyllä eteensä nähnyt sitten yhtään! Tamma ei käyttäytynyt niin nätisti, kuin olisin suonut, mutta mitäs pienistä. Nyt olisi vielä tarkoitus käydä gigantissa pyörähtämässä ja sitten maistella vähän viiniä ja syödä juustoja murun kanssa.
Koska haasteen kuvat ovat olleet hyvin hevosvoittoisia, yritän muistaa tunkea mukaan muitakin kuvia. Tämän päivän kuvana onkin asu. Pidän kyllä pukeutumisesta, mutta kotona tahdon olla niin mukavissa rytkyissä, kuin vain mahdollista. Anteeksi siis varsinkin sotkuinen tukkani ja lähes meikitön naamani, tässäpä tämä sitten tulee:
Päivä 9: Päivän asu