Huomenna on maaliskuu, kevät on han nurkan takana. Tänään kattelin töissä, kun katolta tippuili vettä ja ajattelin, että onpa kiva, kun päiväkin on jo niin paljon pidempi, kuin kuukausi sitten.
Päivä meni melko nopeasti ja asiakkaitakin oli mukavasti. Illalla poikkesin tallilla, jossa Donna päättikin vähän antaa mulle iltajumppaa… olin just laittamassa sitä karsinaan, kun se päättikin kääntyä ja juosta tallinovesta ulos! Mä lähdin kävelemään hiljakseen sen perässä riimun kanssa. Suurimmaksi osaksi käveltiin peräkkäin ja sitten, kun se poikkesi reitiltä ja meni rämpimään metsään, antoi se viimein kiinni, kun huomasi, että siellä on tarpeettoman hankalaa edetä ja toisekseen pohja upotti osin. Sitten antoi kävellä viereen ja laittaa riimun päähän. Sulassa sovussa käveltiin takaisin talliin. Ei näyttänyt päälle päin, että episodi olisi aiheuttanut haavereita. Onneksi suurimmaksi osaksi käveli eteenpäin, eikä riehunut itseään esimerkiksi nurin.
Möhkis könkkää edelleen, mutta on pirteä. Siitä se varmaan pikkuhiljaa lähtee paranemaan. Jalka on edelleen hyvännäköinen, ei turvota tms. Haavakin alkaa jo näyttämään paremmalta.
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Möhkis syyskuussa 2010, kun sai kallonmurtuman