Noniin, nyt katkeaa taas mulla työviikko. Tuntuu ihanalta, että saa huomenna nukkua niin pitkään, kuin nukuttaa. Tänään aamulla ajattelin rentouttaa itseäni kunnolla ennen töitä teellä, johon laitoin hunajaa ja maitoa. Sain pian kuitenkin huomata, että aikani ei vaan yksinkertaisesti riitä. Kun tee oli valmis ja ihan tulikuumaa oli lähtöön aikaa 10 minuuttia. Ehdiin hörppiä puolet ja sitten täytyi jo juosta. Kaupan pihalla tuli toinen dilemma, kun en löytänyt maksuvälinettäni ja jouduin kaatamaan koko laukun sisällön sinne auton penkille.
Töissä meni päivä kyllä tosi vikkelään. Ärsytys on ollut tänään huipussaan ja tiedänkin jo mistä pienestä asiasta se johtuu, mutta en tässä sitä jaa. Kävin nopsaan tallilla hommat tekemässä ja puksuttelin kotiin.
Olen vähän pohdiskellut tuon meidän neitokakadu Tintin kohtaloa ja ollut aika lähellä sitä ratkaisua, että se tarvitsee uuden kodin. Olin itseasiassa jo tekemässä siitä ilmoitusta, mutta tänään laittaessani sille ruokaa se hyppäs mun kädelle ja istuksi siinä aikansa. No, ei se Tintti mihinkään oo lähössä. Oon muutenkin semmonen, että en tykkää eläinten kiertoon pistämisestä. Ja kun olen jonkun eläimen ottanut, niin otan siitä vastuun. Joskus vain tuon rakkaan neitsikan kiljuminen käy hermoille, ehkä ostan kuulosuojaimet.
Kaikki menikin sitten ihan pieleen, kun me ei mun puolison kanssa puhuta taas samaa kieltä ja ymmärretään toisemme ihan väärin (näin asiasta kukkaruukkuun). Mua ahdistaa kauheesti se, kun musta tuntuu, että jos avaan suuni, niin sitten sanon jotenki ihan väärin ja sitten toinen sanoo mulle pahasti ja mä loukkaannun sitten siitä. Mä oon huono puhumaan ja ratkomaan tämmösiä ongelmia, kun en uskalla sanoa mitään, kun kuitenkin sanomisellani sitten vaan pahennan kaikkea. Joten sitten mä vaan oon kuoressani ja oon entistä ahdistuneempi ja sitten joku kaunis päivä kuuluu päästä *puf*. Jep semmosta tänään, ehkä meen nyt hakkaan päätäni seinään.