Lainaa.com

Elämää päiväkirjan muodossa

Operaationa neitokakadu

14.04.2012, tiiuli

Kun aika antaa jälleen myötä ja kesä tekee tuloaan, innostuin taas alkaa harjoittelemaan suhteen rakentamista tuohon neitsikkaan. Tintti on saanut olla aika paljon omissa oloissaan jo pitkän aikaa. Toki on vesi- ja ruokahuollot hoidettu ja ihan vähän välillä ”puputettu” häkin luona (tämä tarkoittaa sitä, että teen sellaista pientä ääntä huulillani, josta Tintti tykkää ja tulee puputtelemaan yleensä takaisin).

Tänään otin härkää sarvista ja päästin Tintin taas pois häkistä. Se tykkää istuskella häkkinsä oven päällä. Hain korkean tuolin ja menin sen kanssa melkein samalle tasolle. Toin käteni lähelle Tinttiä, tarkkaillen samalla sen reaktiota. Vähänkin, jos väisti kättä, käsi meni pois. Päästiin siihen asti, että Tintti alkoi tarjoamaan päätänsä mulle rapsutettavaksi. Ilmeisesti en kuitenkaan osannut kunnolla rapsutella, sillä jossain vaiheessa ilmoitti sitten, että nyt loppuu rapsuttelut. Tarjosin sille sormien välistä herkkua ja jatkoin vielä jutustelua jonkun aikaa.

Tintti sai palailla omia aikojaan häkkiin syömään. Nyt olisikin sitten tarkoituksena saada tämä joka päiväiseksi prosessiksi kohti kesyä lintua. Kesyhän Tintti tietyllä tavalla onkin. Se antaa ihmisen tulla ihan lähelle, eikä se juurikaan väistä kättä. Sormellekin se tuli yhdessä vaiheessa helposti, mutta lintu on siitä hauska tapaus, että sen kesyyttä on pidettävä yllä. Jos sen kanssa ei muista puuhailla tarpeeksi, lintu ikään kuin ”etääntyy”, jos näin voi sanoa. Siksi onkin tärkeää, että se saa ihmiskontaktia paljon ja oppii yhdistämään ihmisen mukaviin asioihin. Voisi siis sanoa, että olen nyt aika tyytyväinen itseeni ja Tinttiin myöskin.

Tänään meillä oli töissä koiranäyttelyt. Osallistujia oli paljon vähemmän, mitä olisin toivonut, mutta kaikki olivat näyttelyihin enemmän, kuin tyytyväisiä. Sain myös vihdoin tarpeekseni Möhkiksen haukkumisesta töissä. Ostin haukunestopannan. Sen jälkeen ei olekaan sitten pihaustakaan kuulunut. Ei tarvitse, kuin ottaa panta käteen ja heti tulee hiljaista…

Siinäpä niitä kuulumisia sitten taas 0lisi. Koitan jälleen ryhdistäytyä tämän kanssa ja muistaa pitää tätä hengissä. Viime aikoina on vaan tuntunut olevan niin paljon stressiä, että ei millään ole jaksanut tähän paneutua. Nytpä taidankin siirtyä elokuvan pariin!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *