Eilinen sairasloma päivä vaihtui tänään vapaapäivään. Maltoin olla koko eilisen päivän ihan paikoillani, enkä rehkinyt, tai repinyt itseäni niin minkäänlaisiin suorituksiin. Heräsin aamulla ihan Ok, vähän kuitenkin tokkuraiseen oloon. Päivän ratsastusretki Anun kanssa peruuntui, sillä hänkin on kipeänä, mutta päätiin silti, että voisin käydä Donnan kanssa ihan vaan kävelemässä.
Suunnattiin maastoon ja ihmettelin, kun Donna kyttäsi ja vaikutti tosi säikähtäneeltä. Sydämen lyönnit pystyi tuntemaan satulaan asti. Kun saavuttiin vähän lähemmäs tätä ”pelottavaa” kohtaa, huomasin pellolla joutsenen raadon. Jäljellä oli veriset kylkiluut ja ääretön määrä sulkia. Donna oli haistanut ja varmaan myöskin nähnyt tuon elukan. Raato vaikutti vuorokauden vanhalle ja pystyi aika heposti päättelemään, että sen saalistaja ei ollut mikään pieni peto. Jatkettiin matkaa eteenpäin. Rauhallinen lenkki vaihtui kuitenkin normi reippaaksi, sillä Donnalla oli niin paljon viirtaa, että päätin, että no, antaa mennä sitten. Laukkapätkällä mulle kävi niin, että alkoi ihan hirveästi pistämään vatsaa. En pystynyt hallitsemaan enää ohjista lainkaan, vaan vaikersin vaan satulassa kaksin kerroin pää Donnan niskassa. Onneksi mun tammuska on niin fiksu, että hiljensi, kun huomasi, että kuski ei voi hyvin.
Kotiin paluu matkalla taaksemme tuli köröttelemään paketti-auto. Odotin ja ihmettelin, kun ei se mennyt lainkaan ohi. Ajeli meidän takana noin kymmenen minuuttia, kunnes hermostuin ja sain sen verran irroitettua ohjaa kädestä, että huidoin auton vihdoin ohi. Kuskilta oli erittäiin huomaavaista ottaa varovasti ja varman päälle, kun on niitäkin jotka painaa satalasissa ohi renkaat ulvoen, mutta hyvä perussääntö on, että ratsukko kannattaisi ohittaa tasaisella kaasulla ja rauhallisesti. Takana ajaminen aiheuttaa sen, että hevosta alkaa usein jännittämään, kun se ei näe, mikä takana on.
Oli siis taas melko tapahtumarikas lenkki, etten sanoisi. Tallihommien aikana tuli vähän huono ja heikko olo ja kaupassa ollessani huomasin, että lihakset vetävät taas ihan veltoiksi.
Loppu päivä sitten levon kannalta. Tein pennepasta laatikkoa ruuaksi ekaa kertaa koskaan. Ikävä kyllä siitä ei tullut ihan niin hyvää, kuin odotin…vaikka maustoin paljon enemmän, mitä ohjeessa käskettiin. Ihan syötävää se oli, mutta mautonta. Ehkä ensi kerralla lisään jauhelihan joukkoon paistamisvaiheessa sweet&Chili sour kastikkeen, niin uskon sen pelastavan ruuan mauttomuudelta. Harmittaa tietysti aina, kun on käyttänyt jonkun ruuan valmistukseen aikaa ja tehnyt niin tarkkaan, kuin osaa ja sitten ruoka ei vastaa odotuksia. No, ei voi mitään, ensi kerralla sitten paremmin.