Tänään sain taas muistutuksen tämän lajin kääntö puolesta…menin töiden jälkeen työviikon uuvuttamana ratsastamaan. Päätin mennä maastoon. Alkumatka menikin ihan mukavasti, vaikka tamma vähän yritti kiukutella yhdessä kohdassa, jossa sitä aina jännittää. Sitten jatkettiinkin sellaiseen suuntaan, jonne ei olla aikaisemmin menty (ainakaan niin pitkälle). Lähestyessämme yhtä kylttiä, jossa oli naudan kuva, laajeni Donnalla sieraimet ja se jännittyi. Olimme siis saapuneet lehmätilalle ja lehmien haju sai koko elikon pakenemist ilaan…totesin parhaimmaksi tehdä hallitun käännöksen kotiin, en halunnut mennä moikkaamaan lehmiä.
Kotimatka menikin sitten niin, että elikko käveli hermostuneesti ja jouduin matkan aikana heittämään monen monta volttia. Teen tätä silloin, kun tamma ei tottele. Kirjaimellisesti nenä polveen ja pyörimään. Sitten kysyn, kävelläänkö nätisti? Jos ei, niin toistetaan. Toistettiin tosiaan aika perkeleen monta kertaa ja kerran riekkuessaan tamma meinasi kompuroida meidät polvilleen…pidin pintani kotiin asti. Vitutti, kuin pientä oravaa, mutta en heijastanut sitä ratsastukseeni. Pari kertaa nyppäsin ohjista, että sain viestin perille.
Joka tapauksessa tullessani takaisin tallille, oli meidän kivasti alkanut lenkki kyllä mennyt enimmäkseen perseelleen. Tsekkasin kintut, että ei ollut polkenut jalkoihinsa pyörimisen aikana. Toisen etukavion päälle oli vähän astunut, mutta ei onneksi ole mitään hokkeja. Täytyy varmaan ensi kerralla laittaa putsit jalkaan. Huomenna olisi tarkoitus treenailla kentällä. Toivon, että nyt kun aletaan toistamaan reissua aina sinne lehmätilalle asti, alkaa tuo homma taas sujumaan. Kai tämä kaikki pitäisi laittaa sen piikkiin, että tilanne on vähän uusi.
Tosi kova väsähtäminen saapui, kun pääsin kotiin. Vähän haaveilin saunan lämmittämisestäkin, mutta nyt on vaan jotenkin niin uupunut olo, että en tedä jaksanko. Huomenna saattaa nukuttaa pitkään.