Voi elämä, että oon sitten aamusta lähtien ollut aivan sairaan huonolla tuulella. Just siitä lähtien, kun kello soi ja avasin silmät. Kaikki negatiivisyys, mitä on koko elämän aikana tapahtunut, tuntui oikein kasautuvan yhdeksi isoksi palloksi mun päähäni. Töissä olin tosi väsynyt, aika meni kuitenkin nopeasti ja sain ihan hirveästi aikaiseksi kaikesta huolimatta.
Töistä ajelin tallille, jossa hevoset olikin otettu sisälle, koska pakkanen on aika korkeella. Siivoilin karsinan ja katsoin Donnan jalat läpi. Huomasin, että sen takajalassa ollut rupi on vähän laajentunut (tai sitten kuvittelin vain). Se näytti myös vähän ärtyneemmältä, kuin yleensä. Laittelin siihen rasvaa pintaan, kuin myös kaikkiin jalkoihinkin ja tamma syömään. Koska nyt olen koko päivän ollut ärtynyt, valtasi myös muuan muut ajatukset mieleni: mitä, jos heppa onkin sairas? Jos sillä onkin sama tauti, joka ystäväni ponilla muutama vuosi sitten ja se tulee menemään kohta huonoon kuntoon ja on lopetettava? Sitten keksin, että no sillähän on näivetysauti (luin aiheesta vähän, ei ole), sitten, että sieni infektio ja nyt en enää tiedä, että mitä ajatella, vai pitäisikö antaa vaan olla. Sille oli ilmestynyt myös selkään muutaman millin läpimitalta oleva karvaton kohta, siitä pohdin, että olisko pälvisilsa (voi tarttua myös ihmiseen)… toisaalta se voi myös olla, että pakkanen vaikuttaa, tai mahdollisesti ehkä heinässä on liikaa valkuaista tms.
Nyt päädyin siihen, että annan olla, ehkä taas hermoilen ihan turhasta, niin kuin yleensä.
Äiti kertoi, että kahdeksan viikon päästä niille tulee uusi koiranpentu, jonka nimeksi tulee Reta.
Toivottavasti pystyn nukkumaan tämän suoranaisen vitutuksen pois.