Se ois sit pidemmän vapaan eka päivä. Aamu alkoi aikaisin, sillä tänään oli se kengittäjän päivä tulla ja oltiin sovittu
Laidun 2011
lengitys kymmeneksi. Ajelin silmät ristissä tallille ja laitumelle saapuessani katselin ihan äimänkäkenä, et mikä toi uus hevonen tuolla on?! Hetken kummasteltuani tajusin, että sehän on Donna, mutta siltä puuttuu jotain… riimu! Sepä löytyikin sitten säpäleinä aidan luota. Onneksi laitumella oli kaverin hevosen riimu, jonka kanssa sain tamman haettua. Antoi tosi hyvin kiinni, ei merkkiäkään siitä, että aikoisi sännätä karkuun.
Kengitys sujui yhtä hyvin, kuin aina ja sovittiin uusi kengitys jo kuuden viikon päähän, kun kasvaa niin nopeasti nyt tuo kavio. Tamma meni tyytyväisenä takaisin laitumelle (kulki tosi hienosti sinne ja takaisin). Löysin tallista vielä yhden riimun, joka ei ole rikki ja kiinnittelin ötörimpsun siihen kiinni. Viimistä viedään sitten, täytynee lähteä riimu ostoksille…
Kotiin päästyäni mentiin käymään jäätelöllä koirien kanssa kaupungille, oli toripäivä. Nykyään torille ei saa mennä enää koirien kanssa, joten kierrettiin loimijoen kautta kotiin.
Päätettiin vielä hakea töistä yksi eilen sinne unohtunut juttu ja samalla poikettiin sitten jalan siellä torilla. Heti ekasta
kojusta löysin itselleni rannekorun, jonka ostin. Kierrettiin koko tori ja ihasteltiin tavaroita. Sitten poikettiin hakemassa se juttu töistä ja käytiin vielä yksillä hyvän ilman kunniaksi.
Kotona päästettiin linnut vapaiksi ja muru teki tosi hyvää ruokaa. Päivä on ollut kaikenkaikkiaan tosi kiva. Tintti ai tänään taas kylvyn ja on muutenkin ollut melko hyväntuulinen. Nyt vielä odottelen, että Tintti palaisi pikkuhiljaa tuonne häkkiin (osaa hyvin mennä sinne jo ihan itse), että voi koiraparat päästää myös vapauteen. Jos jaksaisi, niin tekisi vähän mieli käydä hölkkäämässä myös tänään.
Yksi ärsyttävä asia, jonka panin jälleen kerran muuten merkille kävellessämme koirien kanssa on se, kuinka jatkuvasti joku alkaa lässyttämään tuolle pienemmälle. Juu, onhan se söpö yms, mutta alkaa jotenkin käymään vähän hermoon. Nykyään en jaksa oikeastaan muuta, kuin vähän hymähtää ja sitten lähden tilanteesta äkkiä pois, kun tulee niin kiusallinen olo. Totesinkin siipalle, että täytyy varmaan ostaa seuraavaksi iso ja
Torilta löytynyt koru
ruma koira, niin kukaan ei halua/uskalla siihen koskea! Vähän tilannetajua, kun ihmisillä olisi myös sen suhteen, että jos mä kävelen koirien kanssa ohittaen toisen koiran niin, että koirat ovat minulla sivuillani tiukasti katse minulla suoraan eteen, niin en siinä tapauksessa varmastikaan halua, että toinen päästää koiransa pitkällä narulla nuuhkimaan omiani, varsinkaan, kun Möhkistä vähän vielä pelottaa vieraat koirat. No, siinä oli vielä päivän purkautuminen, jospa sitä nyt nauttis sitte vaan tästä olemisesta! 🙂
