Eiköhän se niin taida olla, että kun yksi asia menee huonosti, lähtee kaikki menemään mäkeen…
Sain tänään kuulla vähän ikävänlaatuisen uutisen koskien tamman tämän hetkistä oleskelupaikkaa. Syksyllä tulee melko tuntuva korotus sen kuluihin, musta riippumattomasta syystä ja voi olla, että täytyy alkaa sillä silmällä katselemaan uutta kotia tammalle. Tämä siis ei ikimaailmassa tarkoita myymistä, en ikinä luovu rakkaasta tammuskasta, mutta tallin vaihto saattaa olla edessä. Tämä surettaa mua tietysti paljon, koska Donna on viihtynyt niin loistavasti nykyisessä paikassaan ja muutenkin on ollut ihan erilainen, kuin ennen. Siellä on niin rauhallista ja mukavaa. Mutta niinhän se on, että kaikki hyvä päättyy aikanaan.
Pohdinnassa on myös ihan tosissaan ollut tuo muuttaminen pk-seudulle. Siellä olisi Donnalle ihan loistava talli, mikäli paikan vaan saa (uskoisin onnistuvan helposti, koska tuolla tallilla olen koko lapsuuden viettänyt) ja meille muutenkin enemmän mahdollisuuksia maastoiluun, koska tunnen ne maastot, kuin omat taskut.
Täytyy kyllä sanoa, että en olisi tällaista käännettä uskonut viime kesänä, kun takaisin tultiin, mutta tietysti ymmärrän, että tallin pyörittäminen ei ole mikään hyväntekeväisyys bisnes ja jokaisesta hevosesta tulee tietyt kulut. Heinän hintakin nousee koko ajan, joten ymmärrän täysin muutoksen, mutta asettaa tietysti lisästressiä, että pystytäänkö jatkamaan syksyllä, vai mikä on tilanne silloin. On kuitenkin kaikki lainanlyhennykset, sun muut kulut, joten kovin paljoa enempää ei ole rahkeita maksaa. Mutta aika näyttää nyt, miten käy.
Horoskoppi oli ainakin varsin osuva tänään. Raha-asiat on ihan tolaltaan, mutta lupaili, että keksin tienaamiskeinon. Veinhän juuri kirpputorille eilen tavaraa, joten ehkä se pitää paikkansa. Sitten oli, että rakkausrintamalla on tyyntä myrskyn edessä, toivottavasti ei tule mitään massiivista tappelua, kun on ne häätkin tulossa… täytyy muistaa nalkuttaa vähän vähemmän ja pitää sopua yllä.
Sitten koitan myöskin olla itkeskelemättä, kun ei ne asiat sillä korjaannu. Nyt pitäisi purra sitte hammasta ja taistella niitä tuulimyllyjä vastaan, senhän osaan erityisen hyvin. Elämässä on ollut aika monta erittäin kiperää tilannetta, (joista ensimmäinen, silloin, kun meinasin hukkua mereen Espanjassa meidän asuessa siellä muksuna, kun aalto vei minut mukanaan), että pakkohan tästä on selvitä.
Voisko olla taas vähemmän epätoivoista. Tilanne vaatii illalla jotain herkullista ja alkoholipitoista, voisiko joku tuurata mua hetken tässä mun elämässäni…?
Edit 21:09
Nuppu on valeraskaana. Heräsin yöllä siihen, kun itki. Katson parvelta alas, niin sillä oli ”röhköpossu” suussa ja itki samalla… arvelin jotain omistuista, mutta tänään se sitten vaan vahvistui. Tämä se tästä vielä puuttui.