Ajelin eilen aamulla pk-seudulle (hassua, mutta tuntuu, kuin olisi ollut kauan pois kotoa), jonne muru oli mennyt jo torstaina. Menin vasta eilen, koska olin töissä perjantaihin asti ja ei huvittanut illalla lumimyrskyssä enää lähteä huristelemaan sinne päin.
Kun saavun, lähdettiin käymään Hööksissä Vantaalla. Siieltä tarttui mukaan combi kuolain. Donna lähtee niin lujaa laukassa nykyään lapasesta, että olen päättänyt laittaa tällä kuolaimella pisteen tälle touhulle. Tiedän, että aina kaikki sanoo, että hevonen täytyy saada tottelevaiseksi mahdollisimman pehmeällä kuolaimella yms, mutta kun se ei vaan kaikille aina toimi (ainakaan tässä tilanteessa, kun kaikki kuuliaisuus lentää taivaan tuuliin). Tämä kuolain vaikuttaa yhtaikaa suuhun ja niskaan. Se on käytännössä ottaen Hackamore, jossa on apple mouth kuolain ja leukaketju (vannoivat, että pysähtyy). Tämä kuolain ei sovi aloittelijoille sen kovuuden vuoksi. Tässä jo ehdinkin unelmoida rauhallisemmista maastoretkistä ohja pitkänä ja rennosta menosta ilman, että tarvii siinä ohjassa roikkua. Kuolain oli aika sika kallis, joten toivon todella, että tästä on edes jotain merkittävää hyötyä. Donnahan on kuitenkin herkkä hevonen, joten voi olla, että tämä toimii hyvänä huomautuksena ja sitten voidaan jossain välissä jättää tuo kuolain pois (kentällä koulutouhuissa meillä on edelleen käytössä kuparirolleri).
Lauantai iltamme menikin sitten kihlattuni vanhemman veljen synttäreitä ja valmistujaisia juhlien. Olen ehkä joskus kirjoittanutkin aiheesta, mutta mulle vieraiden ihmisten tapaaminen on kamalan jännittävää (sitä voisi kutsua myös nimellä sosiaalistentilanteiden pelko) ja eilen sain todella pitää itseni kasassa, sillä ihmisiä tuli ovista ja ikkunoista ja juuri kukaan heistä ei ollut mulle entuudestaan tuttu. Istuin pienenä ja harmaana sekä mahdollisin huomaamattomana nurkassa ja toivoin, että voisin olla näkymätön ja että kukaan ei vaan katso muhun päin. Kuitenkin siinä illan mittaan, kun huomasin ihmisten olevan tosi mukavia ja ne puhui mulle, niin pystyin rentoutumaan. Pelkäsin ehkä kaikista eniten juuri sitä, että sanon jotain tyhmää muka hauskaa ja sitten kuuluu se kuuluisa heinäsirkkojen sirinä…niin on käynyt, joten olen todennut, että parempi vain pitää naama ummessa. Ilta oli tosi kiva ja nähtiin yksi mun rakas ystävä kotimatkalla.
Tänään, kun sain siipan ylös lähdettiin keilaamaan (mukanamme siipan pikkuveli). Oli tosi mukavaa taas pitkästä aikaa. Sen jälkeen pyörähdettiin nopeasti H&M:ssä ja BodyShopissa. Löysin uudet rintsikat, topin ja hajuveden. Pentikistä hain myös vielä punaisen sisustusruohon, joka oleilee nyt aalto maljakossamme pikkupöydällä. Nyt, kun olen laittanut näin paljon rahaa itseeni, voin hyvällä omalla tunnolla olla ostelematta taas pitkään aikaan yhtään mitään!
Oli kiva käydä vähän kaupungissa, mutta kaikista parasta on aina palata takaisin omaan kotiin!
ps. älkää välittäkö kirjoitusvirheistä, en jaksanut enää lukea tätä…