Ihanaa, kun lumet on melkein sulanut! Hevoset vaihtaa talvikarvaa ja Donnakin oli päättänyt nauttia kokovartalo mutakylvystä! Oli melkoinen työ saada tamma sen kaiken mutakerroksen alta näkyviin.
Päivät on menneet ihan samaa rataa. Tuntuu, että on niin väsynyt ja kiireinen, ettei kerkee tekemään edes yksinkertaisimpia asioita valmiiksi. Tänään aamulla repäisin sen verran itsestäni, että siivosin vähän vessaa ja pesin hellan ja tiskasin osan tiskeistä (vaikka onkin Hiskin vuoro, mutta päätin vähän auttaa).
Yksi huikea saavutus kyllä oli maanantaina: sain koottua Donnaa itse laukassa! Siihen ei ole onnistunut, kuin opettaja, mutta alan vihdoin ymmärtää, mistä tässä kaikessa kouulratsastuksessa on kyse; ihanaa, että mäkin voin vielä oppia.
Maanantaina käveltiin myöskin koirien kanssa pitkä 6km lenkki. Hienosti jaksoivat molemmat. Mun aikkomus oli väsyttää toi Möhkis, mutta sepä riehuikin lenkin jälkeen kahta kauheemmin.
Olen tässä vähän taas mietiskellyt tuota tulevaisuutta ja asioita, joita haluan tehdä. Päätökset selkiintyy päivä päivältä, olen siis yhä enemmän varma siitä, että suunta on oikea.
Tämä jäi nyt tän päivän osalta tähän tää kirjoitus, jään odottamaan, josko tapahtuis jotain, mistä kertoa ens kerralla.