Eipä ole nyt hetkeen tullut kirjoiteltua. Syynä osin se, että ollaan oltu aika paljon liikkeellä ja, että olen koittanut 
nauttia lomastani täysin siemauksin, ilman paineita. En ole kertaakaan laittanut edes herätyskelloa päälle ja olen tehnyt asiat just silloin, kun huvittaa, enkä aikatauluttanut yhtään mitään. Voi jeesus, että voi tuntua vapauttavalta!
Menneellä viikolla juhlimme mm. tätini 40- vuotis syntymäpäiviä, kävimme linnanmäellä, tapasimme ystäviä ja olen viettänyt laatu aikaa hepan kanssa. Uitu on myös paljon.
Linnanmäellä huomasin, että alkaa se ikä minullakin tehdä tepposia. Eipä ollutkaan enää niin helppoa syöksyä erilaisiin laitteisiin, jotka kuljettelevat miten sattuu ja joutuu menemään pää alas päin. Mua alko suorastaan pelottamaan. En ikinä ole ollut mikään kiljuja ihminen, mutta lähes jokaisessa laitteessa kiljahdin naisellisesti. Pisti ärsyttämään itteensäkin jo, miten minusta on tullut tällainen nössö…
Hauskaa meillä oli silti, joskin taas osasi arvostaa sitä, että kotona vettä tulee kraanasta, kun yllättäen meillä loppuikin rahat kesken ja pelkkä vesi maksoi 2,50€!
Tähän asti lomani on siis sujunnut varsin mukavasti, ainnut mitä pelkään, on se, että se menee aivan liian nopeasti!
Kai sitä pitäisi vaan nauttia hetkestä ja antaa elämän kuljettaa. Tosiaan, päiviä Donnan muuttoon on jäljellä kymmenen. Meillä koitta uudet kujeet ja me menemme talvella sitten samalle paikkakunnalle perästä. Jännittää hirmuisen paljon ja toivoisin asioiden tapahtuvan nopeammin… malttia, malttia.
Hassua, kun sitä samalla odottaa, että kesä menisi jo ohi ja saapuisi rakastamani syksy, mutta toisaalta toivoisin minulla olevan vielä monta ihanaa kesämuistoa muisteltavaksi kylmänä talvena!