Tämän päivän piti olla mun vapaapäivä, mutta toisin kävi…leijuin koko päivän eilen töissä ”jes, huomenna on vapaata!” Olin niin saamarin iloinen ja hyväntuulinen kaikesta inventaarioista ja muista kiireistä huolimatta. Illalla kävin tarkastamassa työvuorot seuraavalle viikolle (jotka olen muuten itse vielä tehnyt) ja ihmettelin, että mites tämä näin väittää, ettei ketään ole huomenna töissä…no olin sitten laittanut myyjälle vapaan sille ajalle, kun oli pitänyt laittaa työvuoro ja hänellähän ei tietysti vuoroa näkynyt, kun minulla luki, että Anulla (nimi muutettu) vapaa 09.55-15.10!! Soitin Anulle illalla ja hän oli tietenkin sopinut jo muuta menoa, koska ei tiennyt työvuorosta. Tänään aamulla heräsin sitten ihan pieni kyrpä otsassa ja marssin töitä kohden (selvennykseksi siis vielä, että kun tämä ”vapaa”, jonka piti olla työvuoro oli sen vuoron tilalle ilmestynyt, olin siis asettanut omia vapaita ja unohtanut vaihtaa tämän vapaa moodin pois päältä).
Työpäivä meni kyllä tosi nopeasti, kun laskin tuotteita ja palvelin asiakkaita. Päivää varjosti vähän se, että sain palautteen (joka ei kohdistunut varsinaisesti minuun, vaan koko henkilöstöön), että ikään kuin ”ajetaan” asiakkaat pois. Se oli musta tosi kummaa, koska itse nimenomaan aina kysyn, että tarvitaanko muuta, saa katsella, jos tahtoo ja jätän rauhaan, en varjosta siinä selän takana. Petyin vain siinä määrin, kun face to face on kuitenkin tullut tosi hyvät palautteet ja tiedän, että sitä hyvääkin palautetta on laitettu ihan meidän verkkosivujenkin kautta. Osaan ottaa työssä kritiikkiä tosi hyvin, mutta on se vähän paskamaista, jos ei tule himpunkaan verran postiivista. No, nokka kohti uusia pettymyksiä, näin se menee. Se huono puoli on muuten olla esimiehen asemassa, että itse saa ylempää niskaan nämä asiat. Tavan työntekijänä on helppo olla, kun tekee vaan mitä sanotaan, ei tarvitse olla ”vastuussa” sen kummemmasta. No jätetään se aihe sikseen…
Ajelin tallille pohtien sitä palautetta ja mietin, että kuka sen olisi voinut jättää, mutta aika pian ajatukset siirtyi muihin asioihin päästyäni sinne. Tallilla oli aika paljon porukkaa. Yksi oli lähdössä just ratsastamaan ja toinen teki vielä tallihommia ja yhdellä oli hevonen piikitettävänä. Olin just saanut haettua tavarat tallista ja asetettua satulan Donnan selkään, kun tämä piikitettävän hevosen omistaja pyysi minua talliin auttamaan. Donna sai jäädä siihen ulos seisomaan satula (kiinnittämättä) selässään ja minä menin tyynnyttelemään piikitettävää hevosta talliin. No, piikitys jäi toiselle puolelle antamatta, sillä hevoselle oli ilmestynyt valtava patti kaulaan (todennäköisesti neula nirhaissut verisuonta ja suoni vuotanut verta muodostaen näin patin). Tässä vaiheessa sain laiteltua Donnan valmiiksi ja hyppäsin selkään.
Ravailtiiin ensin reippaasti n. kilometrin verran. Donna oli hirveän rauhallinen ja hyväntuulisen oloinen. Oltiin kävelty hetken aikaa, kun sain villin idean: pitäisikö yrittää laukkaa?! No, jännittyneenä annoin laukkapohkeen ja Donna nostikin hyvin laukan ja siinä me mentiin. Me laukattiin! Kolmen ja puolen vuoden jälkeen minä laukkasin hevosellani ekaa kertaa maastossa! Se fiiliis oli aivan mahtava. Pakko myöntää, että olin jännittynyt, ihan himpun sahasin himmatakseni vauhtia pari kertaa, kun usein pelkkä pidäte ei maastossa riitä ja tamma meni niin mahtavan hienosti! Kun pysähdyttiin, niin mun sydän oli pakahtua riemusta. Mä en ollut edes muistanut, kuinka ihanaa maastossa laukkailu onkaan! Kotimatkalla Donna yleensä käyttäytyy ihan tosi huonosti, mutta tänään me käveltiin kotiin lähestulkoon pitkällä ohjalla koko matka. Musta tuntuu, että me otetaan taas niitä pieniä askelia kohti täydellistä luottamusta. Voi elämä miten voi ihminen olla onnellinen.
Illalla otettiin asiaksi ja vaihdettiin vihdoin lintujen paikkaa. Undulaatit pääsi pieneen häkkiin ja Tintti isoon. Vaihto kävi melko kivuttomasti. Lisäksi musta on parempi, että pystyn noita undulaatteja paremmin seuraamaan, varsinkin, kun Kiiwillä tuntuu olevan sulkasato päällä nyt. Toivoisin myös, että sille kasvaisi nyt toi pyrstö takaisin ja munimisongelma varmasti loppuu nyt (ei ole tosin tullut munia nyt ainakaan kuukauteen). Saunottiin ja join yhden siiderin. Huomenna ratsastustunti onkin melko aikaisin, mutta ainakin puoli yhteentoista voin nukkuilla.
Kirjoitusvirheitä on varmaan sata, mutta en jaksa niitä tarkistaa, sorry. 🙂
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Karvinen laatikossa