Aamupäivä töissä ja iltapäivä tallilla. Mulla oli tänään työpaikalla esittelyssä iguaani, jota sain hetken pidellä sylissä. Se
Iguana iguana
oli kyllä aika hauska otukka.
Tallilla meinasin eka, että olisin mennyt kentälle, mutta laiskuus vei voiton ja maastoonhan me sitten mentiin. Donna oli ihan p*rseestä alkuun. Pöllöenergiaahan sillä tietenkin oli, kun ei ollut liikkunut sitten viime tiistain. Mentiin lenkkikin vähän eri tavalla, kuin ennen, niin sekin vähän kuumensi tunteita. Vähän jo mietin, että viitsiikö laukata ollenkaan, kun se jo nyt on tämmösellä tuulella, viekö se sitten vaan…
Kaikesta huolimatta, kun laukkakohta tuli annoin sen lähteä. Annoin kyllä laukkapohkeen, mutta uskon, että se nosti silti sekalaukan, koska se tuntui vähän hassulta (musta tuntuu aina siltä, kuin se ontuisi, kun olen tottunut kolmitahtiseen menoon). Mentiin kyllä niin lujaa, että ei tosikaan. Mut voi että se oli ihanaa! Heti, kun aloin tutussa kohtaa himmailemaa, tuli myöskin pysähdys. Syy, miksi otan aina laukan samassa 
kohtaa on se, että on kohta, josta on tottunut lähtemään ja se toinen kohta, missä pysähdytään. Se, että se tietää jo, että missä kohtaa tapahtuu mitäkin helpottaa siinä vaiheessa jos ja kun se lähtisi käsistä. Mulla on lisäksi itselläni turvallinen olo, kun tiedän, että tässä me pysähdytään. Silloin olen myös itse varma, kun pyydän hidastusta, enkä jää epävarmana pelkäämään, että jos se nyt ei pysähdykään. Hevoset on niin pirun viisaita eläimiä, että ne kyllä aistii ratsastajan pelon.
Pöllöilyineen ja kaikkineen oli kuitenkin mukava reissu ja olin tyytyväinen. Vaikkakin mulla on taas se tunne, että Donnalla on muka joku huonosti, mutta usein nämä tuntemukset tulee ihan puskista ja huomenna mulla on ratsastustunti, joten kyllä se opettaja sitten viimeistään sanoo, jos oikeesti on jotaan vialla (yleensä olen kyllä väärässä).
Nämä on aika hevos aiheisia taas olleet nämä mun kirjoittelut tänne. Mutta eipä mun elämässä juurikaan mitään sitä mullistavampaa tapahdu. Elämä pyörii pitkälti näiden eläinten ympärillä, onhan näitä aika monta siunaantunutkin.
Parisen viikkoa vielä ja sitten lähtee tuo mun undulaatti herra Nikke kosiskelemaan naaraita. Meidän ”laumaan” on siis tuleva yksi pieni undulaatti lisää. Olen jo nyt pääni puhki miettinyt sille nimeä ja nimi onkin vaihtunut jo moneen kertaan, ehkä se vielä selviää…