Vapaapäivän kunniaksi nukuin yön melko huonosti ja olin väsynyt aamulla noustessani herätyskellon ääneen. Suuntasin melko liukkaasti tallin suuntaan, koska tänään oli luvassa tunti päivä.
Tallille päästyäni tein hommat nopeasti ja varustin Donnan. Jostaan syystä mulle tuli siinä ihan uuvahtanut ja omituinen olo. Ihan rupesi tosissaan väsyttämään niin, että hyvä kun silmät auki pysyi! Kipusin selkään ja mentiin kentälle kävelemään alkuja. Odoteltiin ja odoteltiin. Vilkuilin välillä tien suuntaan, että missä se opettaja luuhaa. Parinkymmenen minuutin jälkeen oli aika selvää, että hän oli unohtanut tai hänet oli kohdannut jokin este. Laiskana ihmisenä päätin ratsastella keskenäni, enkä jaksanut mennä katsomaan kännykkää talliin.
Koitin pitää tänään mielessä useat neuvot, mitä olen saanut herkän hevosen ratsastamiseen. Donnalla oli taas tänään vähän semmonen ”haista vittu” meininki ja pyrin pitämään käden pehmeänä ja pohkeen liikuttamassa. Pyrin myös olemaan hermostumatta, vaikka vauhti ei minua juurikaan miellyttänyt. Annoin sen juosta itsensä käytännössä ottaen niin puhki, että ei huvittanut enää, se toimi melko hyvin. Laukat oli tänään rauhalliset ja hyvät istua, olin melko tyytyväinen.
Ennen tuntia Donnalla oli ollut toinen takanen vähän omituinen. Ei ehkä paksu, mutta jotenkin jänne ei tuntunut niin hyvin, kuin toisesta jalasta. Kuitenkaan ei missään askellajissa ollut epäpuhdas ja oli ennemminkin tosi reipas, kuin että olisi ollut kipuinen. Myös jalkaa sai puristella ilman reaktiota. Ratsastuksen jälkeen jalka oli pehmeämpi. Letkuttelin vielä jalat hyvin ja päätin, etten ota moisesta stressiä. Nyt on sitä paitsi jotain sellaista flunssaakin liikkeellä, joka turvottelee hevosten jalkoja, joten ehkei ole hädän paikka.
Ratsastelun jälkeen soitin sitten sille opettajalleni ja kysyin, että olinkohan erehtynyt päivästä tai ajasta, vai mitä tapahtuu ja hän kertoi, että oli aivan totaalisesti unohtanut sen. Katsotaan nyt ensi viikolla uutta päivää. Tunnin tarve on mulle kyllä suuri, sillä nyt ollaan taas siinä, että jonkun täytyy vähän katsoa, että muistan ratsastaa kauniisti ja kiinnittää huomion johonkin muuhun, kuin käteen ja pitämiseen.
Posottelin tallilta kotiin vaihtamaan vaatteet. Rakas pikkuveljeni täyttää 18- vuotta ja juhlimme muutaman päivän etukäteen niitä tänään. Poikettiin mökillä syömässä ja viemässä lahja. Muutama tunti siinä istuttiin ja tultiin takaisin kotiin. Nytpä siemailen pitkästä aikaa valkkaria (Gatao on suosikkimme) ja ajattelin, että voisin vähän myöskin ääntä avata tänään. Viime aikoina on tullut lauleskeltua tosi paljon (toisaalta mulle on ihan normaalia, että laulan päivittäin) ja tullut myös kommenttia, että mun pitäisi tätä lahjaa hyödyntää. Mutta kun itseäni estää se, että en ole varma olenko oikeasti kyllin hyvä, että kannattaa lähteä edes yrittämään…
Sellasta tähän iltaan, huomenna aikalailla sama kaava talleilun osalto, todennäköisesti maasto luvassa.