Näistä mun kirjoituksistani jokainen taitaa alkaa samalla tavalla: ”heräsin, vein koirat, lähdin tallille”. Tänään jätän nämä asiat kertomatta ja ehkä jatkossakin, koska kaikille on varmaan selvää, että nousin tänäänkin ylös ja jos kenties tätä vähänkään seurannut, tietää myös, että vapaapäivinäni tahdon lähteä heti herättyäni koirien pissityksen jälkeen tallille.
Eilisen vastapainoksi päätin lähteä Donnan kanssa virkistävälle maastoreissulle. Ravailtiin pitkä suora melko reippaasti ja mentiin pitkästä aikaa eri lenkille, kuin normaalisti. Edellisestä maastoilustakin tuntuu olevan ikuisuus, kun ollaan taidettu suurimmaksi osaksi peltoilla.
Kaikki sujui taas meno suuntaan loistavasti. Takaisin päin, muistin liikutella kuolainta ja pitää pohkeet lähellä, tamma käveli tosi hienosti. Mutta sitten kuulin ryminää kurvin takaa (ne pelottavat jutut tulee muuten aina sieltä mutkan takaa!). Heti, kun näin lumen pöllyävän tajusin sen: LUMIAURA!! Ja siis näitähän pelkään itse kuollakseni, koska entinen rakas hevoseni pelkäsi näitä niin tajuttomasti, että sillä meni aina ihan pasmat sekaisin ja siinä tilanteessa ei voinut enää tehdä yhtään mitään… käänsinkin salamana Donnan metsään päin, jotta ei tarvinnut katsoa suoraan auraan ja tehtiin puoliympyrä takaisin tielle, jonka aikana aura menikin jo menojaan. Koko episodi aiheutti Donnassa ainoastaan sen, että kun tilanne oli jo ohi, se vasta jännittyi. Sitten ei kyllä auttanut enää kuolaimen liikuttelu, vaan tehtiin muutamia voltteja molempiin suuntiin aina, kun tuntui, että vauhti kiihtyy ja kontrolli katoaa.
Seuraavaksi meitä vastaan juoksi kaksi metsästyskoiraa tutkineen. Toinen raukka pelkäsi Donnaa ihan hurjan paljon, mutta toinen jolkotteli rennosti ohi nuuskuttelemaan pusikoita. Tietämättämme vietiin näitä koiria kaikenlisäksi vielä oikeaan suuntaan, sillä lähempänä tallia löytyivät pyssymiehet (täytyy vielä kehua tätä Donnan rauhallisuutta: se toinen koira, joka uskalsi mennä ohi, vihelsi ihan tajutonta vauhtia takaata ohi toisen perään ja Donna vaan oli, kun ei olisikaan!), jotka olikin koiria jo hetken kaipailleet. Toinen miekkonen tervehti nyt jo kytketyn pelokkaan koiran kanssa reippaasti, mutta se toinen ukko, joka lymysi metsässä hiljaa paikoillaan pyssy tanassa, ei voinut sanoa yhtään mitään kehotuksestani huolimatta. Tästäpä Donna päättelikin, että tyyppi on ihan sika vaarallinen ja koitti taas kehitellä itselleen pakoreaktiota, jonka sain aika nopeasti poikki. Tallilla harjailin tammuuden ja laittelin sille kuivempaa päälle. Lunta pyrytti aika kiitettävästi koko reissun
Tästä on tullut aika heppa aiheinen blogi, anteeksi siitä. Mulle vaan ne kertomisen arvoiset asiat tapahtuvat lähinnä tallilla.
Eilisestä vielä kirjoittaakseni: vierailu meni oikein hyvin. Käytiin pelaamassa myös biljardia illemmalla läheisessä bilisbaarissa. Vieraiden lähdettyä katsottiin miehekkeen kanssa elokuva.
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Talvella 2010