Tulipas sitten nukuttua kahdentoista tunnin unet! Menin eilen illalla nukkumaan yhdeksältä ja heräsin seuraavana aamuna ysiltä. Univelat otin takaisin ja voi että olin aamulla pirteä. Koirien kanssa selviyin autolle, josta sainkin suunnata suoraan apteekkiin, koska eilinen kylmässä värjöttely liian vähissä vaatteissa kostautui nyt. Olin tänään lyhyen päivä töissä ja pääsin jo kahdelta pois. Poikettiin hakemassa meidän uusi televisio ja käytiin myös kaupassa.
Tämän jälkeen lähdin tallille, koska puoli viideksi oli sovittuna tunti. Olinkin ihan minuutilleen valmis Donnan kanssa. Olin jo menossa pellolle päin, mutta kun astuttiin sinne, huomasin, että pelto ei ollut enää yhtään hyvä pohjaltaan. Mentiin siis sittenkin kentälle, jonka pelkäsin olevan liukas, kun viimeksikin vaan luisteltiin siinä.
Nyt kuitenkin pohja oli hirmuisen hyvä ja koko tuntikin meni niin tosi hienosti, ettei mitää rajaa! Olin jälleen kerran niin iloinen ja ylpeä rakkaasta tammastani ja niin oli opettajakin!
Loppu illan möllöttelen taas täällä kotisohvalla ja nautin strepsilsiä kipeään kurkkuun ja koitan olla yskimättä keuhkojani pihalle. Illalla odottelee elokuva uudesta töllöstä.
En ollutkaan saanut tätä onneksi vielä ihan valmiiksi, sillä illalla sattui ja tapahtui…mieheni lähti viemään koiria ja jonkun ajan kuluttua kuulin meidän pienen Möhkiksen ulvovan ihan hulluna rapussa. Menin katsomaan ja mieheni sanoi, että Möhkiksellä jäi jalka oven väliin. Siinä oli verinen vekki ja soitinkin sitten päivystävälle eläinlääkärille, jonka kanssa todettiin puhelimessa, että ei tarvitse viedä (ei heillä olisi esim. röntgeniä ollutkaan) ja annetaan metacamia (jota meillä oli onneksi kaapissa), sitten seuraillaan tilannetta. Jalka ei ollut mitenkään mutkalla ja sitä sai tunnustella, joten en jaksa uskoa, että olisi esim. murtunut. Siitä sitten töistä hakemaan sille kauluri päähän, ettei pääse nuolemaan tuota haavaa. Nyt se raukka makailee omassa boksissaan lampunvarjostin päässä. Toivotaan, että säilyttiin pienellä säikähdyksellä.
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Tämän kanssa olen iloinnut ja surrut, se on myös ollut mukanani elämäni isoimmassa käännekohdassa