”Maanantai ei ollut taaskaan kaikkein armeliain
On turhaa koittaa olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu”
-Apulanta Maanantai
Normi arki päivä, edelleen fiilikset vaimeahkot, koska edelleen harmittaa ja mietityttää ne raha asiat. Eniten ehkä harmittaa, että olin saanut jo aika paljon säästöön ja sit hups vain sinne meni taas. Erittäin paljon plussaa tässä päivässä on ollut se, että se on mennyt ihan sika nopeasti ja ollut ihan OK. Töissä tosin sain taas osakseni haukkuja siitä, että tilaus ei ole vielä tullut. Asiallisesti sitten sanoin, että valitettavasti en voi mitenkään tilausta vauhdittaa, se tulee sitten, kun tulee, eikä ole riippuvainen musta. Onneksi saatiin tähänkin kompromissi aikaiseksi ja lupasin heti sitten ilmoittaa, kun kyseiset tuotteet ovat meille saapuneet.
Heh, pistää aina vähän hymyilyttämään, kun ihmiset räyhää mulle, että kun niiden koira ei tottele ja haukkuu haukunestosta ja muista huolimatta yms. Jokaisen tulisi kuitenkin muistaa, että kukas sen koiran on oikein kouluttanutkaan… jos mun neuvot ja muu ei toimi, niin vika ei kyllä ole mussa. Sitten kysellään, että mites noi sun koirat on noin kilttejä yms. No kai ne on, kun niitä on kouluttettu. Virheet lähtee yleensä ihmisen epäjohdonmukaisuudesta ja siitä, että annetaan sellaisissa asioissa periksi, missä ei pitäisi.
Jos koira ei saa olla esim. keittiössä ruokailun aikana, ei sen pitäisi antaa olla siellä pentunakaan, koska vanhemmiten se ei ymmärrä, että miksi ei nyt saa, kun ennen pöydästä on tippunut herkkuja.
Myös usein koiran nirsoilu lähtee ihmisen toimesta, koira yksinkertaisesti opetetaan siihen, että kun se ei syö, niin aina vaan laitetaan jotaan herkumpaa joukkoon ja niin se oppii, että kun tarpeeksi kauan on syömättä, niin kuppiin kolahtaa aina vaan parempaa. Kohta ei kelpaakaan enää, kuin hanhenmaksa.
Nuppuhan mulle tullessaan kieltäytyi syömästä kuivamuonaa. Oli ihan tosi paksu ja oli saanut pelkkää kotiruokaa (mm. makaronilaatikkoa yms). Mulle päästyään eteen kolahti light ruokaa. N. pari viikkoa se oli liki syömättä ja kuppi otettiin aina pois, jos lähti sen luota. Mitään muuta ei tarjottu. Ei herkkuja tms, vain omaa ruokaa. Kummasti vaan se ruoka sitten alkoi maistumaan ja sen jälkeen ei ole nirsoillut päivääkään. Koirahan, kun ei itseään nälkiinnytä, vaan alkaa kyllä syömään. Toisin, kun taas kissaa ei ehdottomasti saa pitää paastolla.
Möhkiskin opetettiin siihen, että jos kupin jättää kesken ruokailun, lähtee ruoka pois. Teki yhteen väliin sitä, että ryntäsi Nupun kupille katsomaan, olisiko parempaa. Nyt ei enää jätä kuppiaan, ennen kun se on tyhjä ja pysyy muiden ruoka-astioilta pois.
Virheitä tehdään ja tullaan tekemään aina koirien (ja muidenkin eläinten) kanssa, mutta kokemuksen ja kantapään kautta sitä sitten oppii. Koira on mahdollista opettaa pois huonoiltakin tavoilta. Nuppu oli tottunut nukkumaan sängyssä, mutta meillä se ei tullut kuuloonkaan. Johdonmukaisella komentamisella saatiin Nuppu ymmärtämään, että koiran paikka ei ole sängyssä. Se sai sitten ihan oman laiskanlinnan, jossa löhöillä, joten mukavuudenkaan takia ei hakeudu sohvalle.
Että oppii se vanhakin koira, vaikka sanonta toisin meneekin.
Kaikki minkätahansa eläimen kanssa lähtee kuitenkin aina rauhallisesta käsittelystä. Eläin ei ymmärrä huutamista ja potkimista/lyömistä, vaan keinot on oltava toiset. Tiukka täytyy tietenkin olla tarpeen vaatiessa ja tilannetta seurattava. Kaikille koirille ei sovi kaikki metodit. Joskus voi olla paikallaan myös myöntää, että ei enää pärjää ja hakea ammattilaiselta apua, ennen kun tilanne kärjistyy pahaksi ja sattuu haavereita. Usein häiriökäyttäytymisen taustalla voi olla myös jokin sairaus.
Kissoilla usein ei osata ajatella sitä, että kun kissa alkaa yllättäen pissimään nurkkiin, voi syy johtua nivelvaivoista. Kissan tekee kipeää nostaa jalkojaan, kun kiipeää pissalaatikon reunan yli. Eläin ei osaa suunnitella, että tänäänpä taidankin olla tuhma ja tehdä pahojani (mielenosoitus pissat on sitten asia erikseen, niitä on joskus meilläkin kissan toimesta tavattu, kun on ollut tyytymätön johonki). Myöskään myöhässä tullut komennus ei paljoa auta. Eläin ei osaa enää yhdistää rangaistusta tekoonsa, komennuksen tulisi tulla heti epämiellyttävästä käytöksestä sen sattuessa.
Tosin kokemuksesta kyllä tiedän, että harmittaa erittäin paljon tulla kotiin ja huomata, että kännykkä/matto yms on syöty…
Sellaisia ajatuksia sitten tänään. Pitäisin tätä aihetta erittäin ajankohtaisena, koska harva se päivä tullaan kysymään näihin asioihin apuja, joissa tietenkin mieluusti aina autan niin pitkälle, kuin pystyn. Koirien kanssa kuitenkin olen ollut tekemisissä ihan syntymästäni asti ja erilaista tullut eteen, joten jonkin sortin kokemus ja tieto näistäkin asioista on. Mutta, niin kuin sanoin: tapoja on monia ja kaikki ei sovi kaikille, täytyy vain löytää se itselleen ja koiralle sopivin tapa toimia niin, että kaikki osapuolet ovat lopulta tyytyväisiä.
Ainiin, asiaan täysin liittymättä mitenkään Nuvaringin hinta oli taas noussut. Kohta tulee halvemmaksi tehdä lapsi, kuin käyttää ehkäisyä…
