Viis viikkoa on menny ohi hurahtaen niin, ettei ehtinyt edes kissaa sanomaan… kesä on ollut uskomaton: me on uitu paljon, olen harrastanut hevosen kanssa ihan uudella sykkeellä ja paljon on tapahtunut tosi kivoja asioita. Nyt kun syksy alkaa pikkuhiljaa näkymään ja työt ovat edessä uusine haasteineen, tuntuu, kuin lomaa ei olisi ollut, kuin pari päivää. Johtuuko se siitä, että mulla on ollut niin hauskaa, että aika on mennyt nopeasti vai osittain siitä, että vanhentuessaan päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet tuntuvat lipuvan ohi? Miettiessäni viimeistä kymmentä vuotta elämästäni tuntuu todella, että aika on mennyt kuin siivillä. Ihan, kuin vasta äsken olisin nauttinut nuoruudesta ja teini-iän tuomista ongelmista. Vasta äsken laukkasin pimeässä syysillassa edesmenneen hevoseni kanssa ja nautin silminnähden olostani. Muistan tuolloin ajatelleeni, että olen todella onnekas ja en haluaisi, että se osa-alue elämästäni loppuisi koskaan.
Vuodet meni eteenpäin, hevoseni lopetettiin pahentuneen puhkurin takia. Sitten lakkasin hevostelemasta muutamaksi vuodeksi. Kyllähän välillä kävin jossain ratsastamassa ja koitin hoidella muiden hevosia, mutta eihän se ollut sama asia… lokakuussa tulee kolme vuotta nykyisen hevoseni Donnan kanssa. Vastahan sekin mulle tuli ja vasta äskenhän ongelmamme oli sitä luokkaa, että musta tuntui, kuin olisin tehnyt elämäni suurimman virheen! Nyt en vaihtaisi pois miljoonastakaan. Pari vuotta sitten luulin olevani onnellinen suhteessa, jonka toinen osapuoli talloi mua ja piti itsestäänselvyytenä. Nyt vasta sen tajuan. Myös vasta äskenhän tehtiin nykyisen mieheni kanssa matja Espanjaan, siitäkin on yli vuosi! Kavereiden lapset kasvaa kauheeta vauhtia, ihmiset menee elämässä eteenpäin ja toteuttaa unelmiaan. Nyt on elokuu 2011 lopuillaan, täytän tänä vuonna 24- vuotta ja toivon, että saan vihdoin omankin unelmani toteutumaan.
Ainakin pieni tuulahdus menneisyyden tunteista on viipynyt luonani jo jonkin aikaa. Tallipaikan vaihdos sai minut käymään jälleen maastossa. Olen kolmisen vuotta miettinyt, kuinka kiva olisi, kun olis semmonen mukava maastoratsu ja en ole tiennyt, että se on ollut mulla koko ajan! Kyse oli vain itsensä ylittämisestä.
Sellaiset oli mietteet tänään, piti itseasiassa kirjoittaa ihan eriasioita, mutta sormet eksyi näille kirjaimille tällä kertaa. Toivon, että tuloillaan oleva syksy on vähintään yhtä mahtava, kuin tämä kesä, mutta että se etenisi paljon hitaammin. Jo pelkän talven ajatteleminen saa suorastaan masentumaan…