Nyt täytys todella repästä ja keksiä, että mitäs tässä nyt on oikeen tapahtumassa. Asiat on menneet nyt siihen suuntaan, että nyt täytyy alkaa toimimaan ja miettimään, että mitä mä teen.
Pitkään on päässä jo kytenyt tietty ajatus ja kamelin selkä katkesi tänään. Harmi, etten tarkemmin voi alkaa erittelemään tapahtuneita asioita, sillä jos joku, joka mut tuntee tätä lukee, niin se ei välttämättä tiedä silloin hyvää, jos liikaa paljastan. Lisäksi on paljastunut, että ihmiset, keihin onkin luottanut, eivät ole olleet sen arvoisia… tämä varsinkin on ihan harvinaisen paska juttu.
No, se ainakin sysää johonkin suuntaan, koska nyt tosiaan on sitten aika alkaa tekemään niitä päätöksiä tämän elämän ja kaiken muunkin suhteen, enää ei voi jäädä paikoilleen, koska kaikki on varman epävarmaa. Mikään tässä elämässä ei ole itsestäänselvää, sen olen ainakin huomannut.
Ei myöskään auta panikointi, itkeminen, eikä mikään muukaan, vaan on tartuttava tuumasta toimeen, niin kai se on. Kokemukset karttuu ja tilanteet vaihtuu, ehkä nyt on aika mennä siihen suuntaan, jonne olen aina halunnutkin…
Poikkesin töiden jälkeen tallilla ja edelleen oli turvotusta vuohisessa. Laitoin siihen nyt tallitöiden ajaksi lumisenmuovipussin ja pintelin päälle, joka laskikin aika hyvin turvotusta. heitin vielä linimentti pintelin päälle, jonka äiti lupasi käydä ottamassa pois illalla ja samalla madottaa Donnan, niin on sekin taas sitten pois alta. Muut hevoset tallilla on taidettu jo madottaakin aika päiviä sitten. Lisäksi pitäisi vielä saada raspattua Donnan hampaat ja rokottaa se ennen laidunta. Mietityttää vaan toi vuohisen turvotus, ettei se kuitenkin johtuisi kengityksestä…