Miten voikaan ihminen olla näin hämmentynyt… suunnitelmat muuttaa muotoaan koko ajan. Alan kohta pelkäämään, että ei päästä täältä mihinkään. Oon todella ihan kypsynyt tähän kylän pahaseen ja haluan mahdollisimman nopeasti saada muutosta aikaiseksi. Sanoin jopa, että voidaan muuttaa sinne pk-seudulle, ihan sama, kuhan vaan jotain tapahtuis. Tiedän myös, että tulen tulemaan siellä varmasti surulliseksi monellakin tapaa, mutta tapahtuisi nyt edes jotain!
Unelma ratkaisu olisi etsiä se pieni talli ja talo maalta, mutta meillä ei vaan kertakaikkiaan nämä unelmat ja toiveet ihan kohtaa. Voin tehdä kompromisseja, mutta toisaalta tuntuu, että hautaan sitten ne omat unelmat. Tai ehkä ne olivat sitten niin tyhmiä, että ne joutaakin haudata, en tiedä.
Mä halua tulla vain onnettomaksi. No se siitä itkemisestä sitten, kävi miten kävi, niin kai se vaan on pakko sitten mennä vaikka perse edellä puuhun. Tänään on ollut tallivapaa. On tuntunut hyvältä olla kotona. Sain vähän siivoiltua, näyttää taas kodilta. Kissa herättää kuumia tunteita olemalla ihan pyllystä, lähtee kohta mökkeilemään vanhempien luokse, että saadaan taas rauha tähän talouteen. Jos jaksaisi, niin illalla voisi oikein ottaa ja venytellä kunnolla pitkästä aikaa.