Koitin koko päivän saada tätä sivua auki, mutta tuloksetta… aloin jo miettimään, että mihin mä nyt perustan uuden, kun tää ei enää toimi, mut sittenpä, kuin säikähtäneenä siitä ajatuksesta tää sivu aukeskin…
Täällä on niin sairaan kova tuuli ollu koko päivän, että ikkunat helisee ja äsken, kun tuli oikeen kunnon puhuri, niin tunsin täällä sohvalla asti viileän tuulahduksen.
Tänään jouduin heräämään herätyskellon ääneen ja hoitelin yhden tärkeän asian aamulla. Istuin kotona jonkun aikaa ja suuntasin tallille. Juurikin ton hirveen tuulen takia mä päätin, että en mene ratsastamaan, koska todennäköisesti kerjään vaan verta nenästä, koska hevonen on todennäköisesti tosi virkeä ja sitten menee taas hermot.
Päätin sitten, että ratsastuksen sijaan tänään on korkea aika kokeilla sitä viime talvena ostamaani naruriimua (ihana vaaleenpunanen). Harjailin Donnan ja puin riimun sille päähän. Vähän sitä siinä vielä mallailin, kun enhän mä koskeen semmosta oo käyttänyt ja laitoin siihen liinan kiinni, kun mulla ei ole sitä ”oikeeta” narua siihen…
Alkuun kentällä Donnan juoksenteli narun päässä pienellä ympyrällä ja käyttäytyi ihan naurettavasti. Keräsin hermoni ja otin aina vaan pienemmälle ympyrälle, kun jatkoi juoksentelua. Nyppi päätänsä ja nyppäsin aina samaan aikaan takaisin. Sain sen loppumaan ja hevosen rauhoittumaan. Sitten käveltiin muutama kerta kenttää ympäri pitkällä narulla ja lopulta alettiin tekeemään peruuttamisia liinaa heiluttamalla. Fiksu tamma hokas tosi nopeesti, mistä on kyse. Lopulta tehtiin myöskin ”ympäri” käännkösiä niin, että laitoin Donnan seisomaan paikallaan ja vein narun sen kyljeltä takapuolen taakse niin, että sen piti kääntyä ympäri. Myöskin juostiin ja pysähdeltiin yhdessä.
Donna tykkäs kovasti, oli ihanaa huomata, kuinka mielellään tamma teki harjoituksia. Vaikka tuuli, rapis ja välillä paukkui jossaan se oli niin keskittynyt, että se ei reagoinut yhtään muihin ärsykkeisiin.
Tarkoitus oli narunheiluttelun jälkeen juoksuttaa irtona ja ottaa kuvia, mutta…
ärtymys oli suuri, kun huomasin, että meidän kentän porttia ei saa kiinni, koska vastakappale on niin kaukana. Nyt kun kenttää on aurattu yms, niin narujen keppejä on pitänyt vähän siirtää. Koitin siinä viritellä jotain omatekoista porttia siihen, mutta Donna alkoi sitten hermoilla, kun mulla meni niin kauan ja heiluin edes takas. Siihen asti se jaksoi tosi hienosti seurata mun puuhailua.
Tallissa tehtiin sitten venytyksiä molemmille kyljille ja venytystä ryntäisiin. Sen jälkeen laitoin tammalle fleecen ja lykkäsin ulos. Tuulesta huolimatta oli ihan tosi hyvä ja kaunis ilma! Siispä vietin tallilla aikaa kuvaillen vielä n. tunnin verran. Mulla oli Nuppu tänään mukana ja kävin senkin kanssa pienen lenkin vielä tallin lähellä heittämässä.
Illalla kävin hakemassa itselleni pari siideriä ja laitoin saunan päälle. 🙂
Nuppu piehtaroi
