Lainaa.com

Elämää päiväkirjan muodossa

Normi päivä

29.06.2011, tiiuli

Aamu alkoi taas ad/hd merkeissä, kaikki oli hukassa, väsytti ja vitutti. Tottakai unohdin työavaimet kotiin ja en onneks ollut kovin kauas auton kanssa ehtiny, kun valoissa tajusin asian. Ei, kun peruuttaminen ja kääntyvien kaistalle kirosanojen saattelemana… siinä taas katseli kanssa-autoilijat hieman ihmeissään… tietystikään mulla ei ollut myöskään kotiavaimia, joten piti soittaa siippa hereille avaamaan ovi mulle. Ja eikun taas tuhatta ja sataa töihin. Ihme kyllä ehdin jopa ajoissa! Olin huojentunut, koska asia, jota eniten inhoan on se ajatus, että olisin myöhässä. Eihän mua siellä kukaan oo ikinä vartoomassa, että oonko ihan ajoissa vai en, mutta periaatteesta… tietysti myös rehti työntekijä on luottamuksen arvoinen ja sitähän minä olen.

Työpäivä itsessään oli vähän omituinen… ensin päivä oli täynnä mitä ihmeellisimpiä asiakkaita ja iltaa kohden vaan parani. Katselin siinä ikkunasta, kun meidän liikettä lähestyi kaukaa horisontista kaksi paidatonta miestä. Jo siinä vaiheessa pistin merkille, että tyypit on selviä nistejä. Koska on mun tyypillistä tuuriani, että tollaset tulee just sillon sisälle liikkeeseen, kun oon siellä ypöyksin edes ilman mitään asiakkaita, niin tosiaan kävi. Mies pyysi, että josko soittaisin taksin. Sanoin, että kyllä se sopii. Kävipä sitten niin, että taksi vilkaisi miehiä ja ajoi ohi. No ei mikään yllätys, koska kuulin toisen puhuvan ”juoksutaksista”… sitten nisti tulee takaisin, että josko vielä soittaisin… sanoin, että se on sitten viimeinen kerta ja kysyin, että onhan heillä varmasti varaa maksaa taksi. Kyllä kuulemma oli. Mies turisi vielä muuta mukavaa, koitti tarjota tupakkaa yms. Lopulta onneksi pääsin niistä eroon. Siitä menee hetki ja liikkeeseen astuu tatuoitu mies, jolla oli kieli halki. Tosi pelottava ilmestys. Esittelen siinä sille koiranruokia aikani, kun yhtäkkiä se sanookin, että ei sillä oikeestaan ees oo koiraa, mut lähetkö kahville?

Katoin siinä monttu auki ja totesin, että sori, en lähe.

Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran paljon, että oli onneksi kotiin lähtö jo lähellä. Todettakoon vielä tässä, että lämpötila meillä töissä oli parhaillaan +35 astetta, että hikinen oli päivä juu…

Onneksi huominen vapaa, saa ottaa tässä pari rentouttavaa siideriä ja nollata pään. Huomenna nukun ihan sika pitkään!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *