Kävipä sitten niin, että eilen vitsailin ystäväni luona kyläillessäni varpaan murtamisesta. Illalla aloin etsimään koirien remmejä tarkoituksena käyttää ne iltapissalla ja kuinkas kävikään: hermostuksissani kävelin huolimattomasti ja*kops* potkaisin varpaan lujaa sohvan nurkkaan! Sohvahan ei edes liikahtanut, mutta itse vajosin ihan polvilleni tuosta helvetillisestä kivusta vasemman jalan nimettömässä. Askeleen ottaminen teki todella kipeää ja niin myös kylmän alla pitäminen. Yö oli varsin tuskainen, koska oli vaikea nukkua, kun piti pitää jalan alla tyynyä, ettei varvas osu patjaan. Aamulla sitten työterveydestä saikkulappu käteen ja kotiin lepuuttamaan varvasta. Sain myös kepit mukaan, että on helpompi kävellä, kun ei tarvitse varata painoa.
Ja sitten mikä kohtalon iva: ulkona on ihana ilma! Vähän pakkasta ja aurinko paistaa, eli siis juuri loistava ratsastus sää… en enää koskaan laske leikkiä tällaisista asioista. Varpaiden murtaminen ei sinällään ole mulle uutta, koko ajanhan kolhin niitä jonnekin, mutta tämä varvas onkin tässä asiassa ihan ensikertalainen ja siksi varmaankin niin sairaan kipeäkin vielä. Mitäänhän näille varpaille ei tehdä, kun ne paranee sitten itsekseen. Teipata sen olisi voinut, mutta koska se on niin hirvittävän kipeä, päätin, että menen särkylääkkeen voimin eteenpäin. Tässähän tämä päivä sitten menee. Katsoen läpi huonoja telkkariohjelmia ja manaten omassa pienessä mielessään, että miten voikaan olla näin hyvä tuuri. Onneksi suklaata on vielä riittämiin, helpottaa mielipahaa, kun saa syödä jotain hyvää!