Ihanaa olla vapaapäivällä!
Aamulla nukuin pitkään ja herättelin linnut uniltansa. Lopulta siirrettiin myös undulaattien ja Tintin häkit vierekkäin, jotta tottuvat toisiinsa. Tinttikin rauhoittui vähän, kun saa olla undujen kanssa.
Aloin tänään pohtimaan oikein kunnolla asioita, kun oli kerrankin aikaa. Multa kysyttiin, että kuinka paljon mulla nykyään on ihmiskontakteja. Totesin, että aika vähän, kun kaikki aika kuluu eläimiin ja töissä olemiseen (tottakai töissä tulee niitä ihmiskontakteja ihan sikana ja se taas sitten ns. vähentää niitä muita ihmiskontakteja vapaa-ajalla, kun olen mieluummin hiljaa ja itsekseni). Sitten kysyttiin, että haittaako, tai ahdistaako mua ne vähäiset ihmiskontaktit, johon pitkän miettimisen jälkeen totesin, että ei.
Mä olen aina ollut vähän ”erakko” luonteinen ja mun on aina ollut vaikea pitää kiinni ystävistä. On pari ihmistä, joita ilman en missään nimessä haluaisi olla ja heihinkin pidän yhteyttä melko satunnaisesti, mutta he tietävät, että se on vain mun tapani. Sitten, kun miettii, miten stressaavaa elämä muutenkin tällä hetkellä on, olen mieluusti vapaapäivisin tallilla touhuamassa hevosen kanssa ja sitten kotona saunomassa ja rauhoittumassa.
Rauhoittuminen olisikin yksi erittäin tärkeistä asioista tällä hetkellä, kun menen taas eteenpäin kauheeta vauhtia. En oikeastaan ole yhtään taas paikoillani ja uuvutan itseni ihan täysin loppuun sillä. Hassuinta on, että tiedostan ongelman, mutta en osaa korjata sitä. Istun hetken alhaalla, koitan rentoutua, turhaudun ja taas menen kauheeta vauhtia edes takas ja teen mahdollisimman paljon. Hyvä, jos maltan nukkua, kun tuntuu, että se on taas sitten sitä ajanhaaskausta.
Mistä sitten löytyisi sellainen kultainen keskitie? Jaa´a, vaikea sanoa. Mulle, kun ei tunnu olevan sitä yhtä ainutta suuntaa, vaan tiet on auki joka paikkaan. Sitten tarvii vaan valita, mitä polkua lähtee kulkemaan ja katsoa mitä tuleman pitää. Joskus suunta oli oikea, joskus ei…
Ne asiat, jotka mut tekee onnelliseksi on muiden joskus vaikea ymmärtää. Mä tykkään siivota hevosen karsinaa, tykkään harjata sen hyvin ja pitää siitä huolta, eikä mua yhtään haittaa, ettei mulla ole varaa matkustella ja ostella kalliita asioita hevosen tai mun muiden eläinten takia. Mä oon näin onnellinen ja mulle suurin ilon aihe on se, kun ansaitsen eläimen luottamuksen ja nään, että ne voivat hyvin.
Sitä pitää vaan vähän pohtia, että mitkä on ne oman elämän tärkeät kulmakivet, jokaisella on jotkut, mulla on nämä.
Palatakseni vielä ystävä asioihin, tietysti musta on kurjaa, jos ihmiset luulee, että mä tahallani jätän vastaamatta viestiin, soittoon tms. Mä vaan en jaksa, enkä pysty tällä hetkellä keskittymään kovin moneen asiaan. Toivottavasti saan sen anteeksi. Joku päivä vielä asiat on toisinpäin ja mulla on taas aikaa muillekin asioille enemmän, mutta ne on sitten niiden aikojen asioita.
Ainiin, sika magee tunne loppupäiväksi tuli loistavasta ratsastuksesta ja hienosta oikean suunnan laukan kokoomisesta! Tää hevosharrastus on siitä parasta, että jonain päivänä itket epäonnistumista ja toisena päivänä ilosta, koska onnistuit!
Illalla lenkki rakkaan ystävän kanssa ja sitten siideri kouraan ja rentoutumista töllön ääressä. Samalla saa ladata akut huomiseen työpäivään. 🙂